12/31/2016

TIME FOR NEW STUFF

Vuonna 2016... selätin kevät masennuksen ja syksyllä iloitsin lempivuodenajasta, hiukset kasvoivat pidemmiksi, juoksin Naisten Kymppi, inspiroiduin oikeista syistä terveellisestä elämästä,  kesämökki oli tyhjänä liikaa, sekoitin hyvin suunnitellun unirytmini, tein töitä, risteilin kaksi kertaa Ruotsiin, matkasin myös Viroon ja Puolaan, täytin ensimmäinen kokonaisen vuoteni YouTubessa, tein enemmän ja mietin vähemmän, kasvoin, nauroin, kävin Linnanmäellä, löysin oikean joulun taia'an, pohdin omaa elämää ja mitä oikeasti haluan, rakastuin kasvissyömiseen, inspiroiduin veganismista ja sen simppeliydestä, hankin Wanhojen mekon, luin 34 kirjaa, tajusin ettei kaikkea tarvitse tietää nyt, opin uutta, näin paljon, koin paljon ja postasin liikaa Instagram kuvia.

Vuonna 2017... täytän 18-vuotta, leikkaan hiukseni lyhyemmiksi, menen kohti syksyn yo-kirjotiuksia, mietin yhä vähemmän ja teen sitä enemmän, juoksen Helsinki Half Marathonin, pidän itseni motivoituneena, teen Vegaanihaasteen, kokeilen uusia reseptejä enkä jää paikoilleni, murehdin vähemmän, hankin ajokortin, alan hiljalleen selailemaan au pairia tarvitsevaa brittiperhettä, yritän oikeasti nauttia keväästä, (odotan syksyä jo  varmaan helmikuussa,) haluaisin matkustaa jonnekkin uuteen paikkaan, olen enemmän mökillä, menen Ruisrockiin, teen oman aamunavauksen, kuvaan lisää YouTube videoita, tanssin Wanhojen tanssit, en anna ihmsiten oletuksien pysäyttää mua,  osoitan ihmisten luuloja vääriksi, luen 35 kirjaa, otan unirytmini takaisin, luen lempikirjojani, katson ainakin 52 uutta elokuvaa, säästän rahaa, opin ja opiskelen lisää (kaksi aivan eri asiaa!), nauran enemmän kuin ikinä, tanssin, liikun, rakastan ja elän enemmän enkä jää kotiin vaikka se olisi mukavampaa.

2017 on mulle haasteiden ja epämukavuusalueen aikaa. Unelmat, jotka ei pelota, eivät ole tarpeeksi suuria.

12/21/2016

❄︎ KASVISSYÖJÄN joulumenu


Tämä joulu tulee olemaan ensimmäinen jouluni kasvissyöjänä ettekä tiedä, kuinka innoissani mä olenkaan! Olen suunnitellut omia jouluruokiani varmaan parisen kuukautta ja vaihtoehdot on saaneet mut ihan sekaisin. Nyt olen kuitenkin päättänyt mitä olisin kokkailemassa sekä leipomassa ja jaan ideani tänne. Monet resepteistä ovat vegaanisia tai muunnettavissa vegaanisiksi!


❄︎

Pähkinäpaistos
Niomi Smartin ohjeella

Bloggaaja ja youtuber Niomi Smart on ollut mulle suuri inspiraatio kasvissyönnissä sekä vegaaniudessa. Olen seurannut hänen videoitaan nyt suunnilleen vuoden ajan ja rakastan etenkin hänen What I Eat In A Day -videoitaan. Niomi on vegaani ja häneltä tuli kokkikirja syyskuun alussa, jota olen toivonut myös joululahjaksi. Viime joulun Niomi julkaisi YouTube -kanavalleen videon, jossa hän näytti mitä hän söi jouluna, joka saatetaan nähdä kasvissyöjille ja vegaaneille hankalana aikana ruuan suhteen. Mä en näe asiaa näin, mutta en ole koskaan esimerkiksi kinkusta tykännytkään, joten sen suhteen ei ole ongelmia. Videollaan Niomi näytti kuinka hän valmisti herkullisen näköisen nut roastin, josta innostuin kovasti ja tänä vuonna valmistan sellaisen aattopäivälliseksi.

Katso Niomin video ja super simppeli nut roast -ohje klikkaamalla tästä.

❄︎

Bataattilaatikko ja rapea crumble
Rosanna Pansinon ohjeella

Suosikkiruokani joulupöydässä jo pienestä on ollut imelletty perunalaatikko. Sitä hankitaan varmasti tänäkin vuonna (ja syön sitä koomaan asti), mutta haluan myös valmistaa laatikon lempparistani eli bataatista. Rakastan bataattia ja kokkaan sitä aika usein. Kiitospäivän aikaan marraskuun lopussa  YouTuber ja kokki Rosanna Pansino laittoi kanavalleen videon, jossa yksi ohjeista oli bataattilaatikko, jonka päälle hän teki pähkinöistä rapean crumble -päällysteen. Voi että kuinka hyvältä se videolla näytti! Tiesin oitis, että se tulee meille joulupöytään.

Rosannan ohjeen voi katsoa hänen blogistaan klikaamalla tästä.

❄︎

Paahdetut vihannekset

Meille tulee Kotivinkki -lehti ja siinä oli paahdetuista vihanneksista juttua. Näin myöhemmin netissä videon, jossa paahdettiin juuresten kanssa myös ruusukaalia (jouluklassikko!) ja mietin yhdistäväni nämä reseptit. Tähän minulla ei ole mitään tiettyä reseptiä. Juureksia ja erilaisia vihanneksia vaan pellille, hieman oliiviöljyä päälle ja uunissa 200 asteessa 15-20 minuuttia veikkaisin. Kyllä niistä näkee, kun ne valmiita ovat! Itse ajattelin paahtaa ruusukaalia, perunaa, kastanjoita, ehkä kurpitsaa, munakoisoa, porkkanaa... Vaihtoehtoja riittää yllinkyllin!

❄︎

Kikhernesalaatti
Jamie Oliverin ohjeella

Raskaiden jouluruokien keskelle on kiva tehdä erilaisia kylmiä ja lämpimiä salaatteja. Itse rakastan salaatteja ja tykkään tehdä ja kokeilla paljon kaikkea erilaista. Tällä hetkellä olen super innoissani kikherneistä, kuskuksesta ja kvinoasta vaikka nekin ovat päiviini kuuluneet jo pidemmän aikaan. Niistä saa hirmu kivoja salaatteja! Löysin Jamie Oliverin nettisivuilta kiinnostavan näköisen ohjeen kikhernesalaattiin ja tätä kaavailen salaattivaihtoehdoksi joulupöytään. Hieman erilainen vaihtoehto ja sisältää proteiinia, mutta simppeli ja helppo tehdä.

Jamie Oliverin reseptiin pääset klikkaamalla tästä.

❄︎

Piparkakkukylän kakku
Inspiraatio Pinterestistä

Leivoin viime vuonna puolukkapiirakan jouluaattona, mutta tänä vuonna olen ajatellut leipovani kunnon kakun jälkiruuaksi. En tykkää perus täytekakuista, mutta erilaiset porkkanakakut ja muut sen tyyliset ovat kyllä mun mieleeni! Löysin Pinterestistä/joltain leivontasivustolta ihanan idean, jossa kakun ympärille oli leivottu piparkakkutaikinasta pieniä taloja. Talot olivat vain simppeleitä pipareita, jotka oli leikattu talon muotoisiksi ja koristeltu sokerikuorrutteella suloisiksi kylätaloiksi. Kakun reuna ja sen sisältä näkyvä täyte jäisivät siis piparkakkukylän taakse piiloon. Kakun päällyksen voisi koristella vaikka piparkakkumuruilla tai pienillä hahmoilla. Itse kakun olen ajatellut leipovani joko luottoporkkanakakkuni ohjeella kaksikerroksiseksi tai sitten teen siitäkin piparkakkuisen... Tulisikohan siitä liian piparkakkuinen?

❄︎

Aattoon on enää kolme yötä! Onko teillä jo ruokasuunnitelmat hyvässä vauhdissa? Mitä joulupöytään tulee?

12/19/2016

❄︎ LAST MINUTE DIY Gift Guide 2016 [part. 2]

Viimeiset päivät ennen aattoa ja mitä puuttuu? Ei mitään? Tai sitten puuttuu kaikki ja kriittisimpänä viimeiset lahjat... Ei hätää! Tämän päivän postaus on teille mattimyöhäiset ja annan teille 3 super helppoa DIY lahjaohjeita. Et tarvitse älyttömästi aikaa etkä rahaa näistä mihinkään. Eli tonttuhommiin vain (vielä ehtii)!


DIY Piparkakku sokerikuorinta:
Tarvitset:

- 2,5dl sokeria
- 2,5dl fariinisokeria
- 1,4dl pehmeää kookosöljyä
- 1 rkl kanelia
½ tl inkivääriä
½ tl muskottipähkinää
½ tl maustepippuria
- lasipurkin

1. Sulata kookosöljyä pehmeäksi esimerkiksi kahvikupissa. Huoneenlämmössä ollutta kookosöljyä pitää lämmittää ihan hetki! Jääkaapissa ollutta niin, että se on pehmeää. (Ei nestemäistä!)
2. Sekoita keskenään molemmat sokerit sekä mausteet kulhossa. Lisää lopuksi kookosöljy ja sekoita. Aluksi voi olla hyvä sekoittaa esimerkiksi lusikalla, mutta ainakin itse sekoitin ja painelin seosta käsin.
3. Jaa sokerikuorinta purkkeihin. Tämä ohje täyttää esimerkiksi monta pilttipurkkia tai pari isompaa.

Piparkakkuisemmaksi kuorinnan tuoksu muuttuu, kun kuorinta saa olla ja se saa ns. maustua.




DIY Herkkunyytti:
Tarvitset:

- lautasliinoja/servettejä
- karkkeja, suklaata yms.
- nauhaa/narua

1. Avaa lautasliinat levälleen. Leikkaa narusta noin 10 senttimetrin pituisia pätkiä.
2. Lisää karkit, suklaat sekä muut valitsemasi herkut aukinaisen lautasliinan päälle.
3. Taittele lautasliinan reunat yhteen nyytiksi ja solmi naru rusetiksi.

Tämä on täydellinen pikkulisä lahjoihin, josta puuttuu sitä jotakin tai jos hankit lahjoja isommalle porukalla voi tässä olla hyvä vaihtoehto, jota voi soveltaa eikä se käy kovin kalliiksi!




DIY Bake-it purkki:
Tarvitset:

- lasipurkin
- valitsemasi reseptin
- paperia/kartonkia ja kynän

1. Mittaa reseptin ainekset purkkiin. Ne näyttävät siisteiltä kerroksittain! Jos reseptissä on karkkeja, pähkinöitä tai suklaata niin jätä ne päälle. Esimerkiksi vaahtokarkit painuisivat pohjalla litteiksi.
2. Kirjoita paperilappuun/kartongille, mitä ns. märkiä aineita purkin aineksista puuttuu. Esimerkiksi kuvan keksiainespurkin paperilapun toisella puolella lukee, että reseptiin tarvitaan kananmuna ja voita. Muista kirjoittaa lapun toiselle puolelle, minkä leipomuksen ainekset purkissa onkaan!
3. Sido lappu nauhalla purkin ympärille. Purkkia voi koristella vielä tämänkin jälkeen!

Vaikka tämä on aika vanhakin idea niin mielestäni se on silti yhtä kiva! Itselläni on kuvan purkki kaapissa pahanpäivän varalle ja sain sen ystävältäni synttärilahjaksi. Purkki on myös kiireisen touhottajan pelastus! Ainahan ne mummot, lapsuuden ystävät ja sukulaiset iskee vierailemaan, kun ei ole tarjottavaa...

❄︎

Muistakaa kaiken tämän loppulahjahäslingin keskellä, että lahjojen idea on ilahduttaa ja olla saajalle mieleisiä. Mitään ei kannata ostaa hirveässä pakossa, sillä se yleensä tarkoittaa, että lahjalla ei ole sielua ja se on ostettu vain velvollisuudesta. Vaikka lahja olisi vain itse huonosti kudotut sukat tai bake-it purkki on se käytännöllisempi ja kivempi kuin ostamalla ostettu meikkipussi. Ajatus on ihan todella se tärkein juttu.

Oma suosikkini näistä on tuo sokerikuorinta. Olen tehnyt sitä itseni lisäksi kolmelle muulle... Ainakin äitini rakastaa sitä! Jos et löytänyt lahjoihin ideoita tästä niin kokeile kuorintaa vaikka itselle. Ihanaa maanantaita!

12/17/2016

❄︎ MITÄ (jouluista) KUULUU?

No... kuuluu kulkusten kilinää, piparipeltien kolinaa, lahjapaperin rapinaa, innokasta hihkuntaa. Mulla on ehdottomasti 100% joulutunnelma katossa. Laitan joka aamu päälle ikkunassani roikkuvan jouluvalon, avaan iltaisin teejoulukalenterini ja näytän hupsulta ihastellessani ihmisten jouluvaloja. Äiti myönsi eilen olevansa tosi jouluisella tuulella. Isi laittoi olohuoneen verhoihin kultaisia rusetteja ja punaisia palloja roikkumaan. Kauppojen pihoilla myydään joulukuusia, jotka tuoksuu niin ihanalta. Niitä nuuhkiessakin näytän tosi hupsulta.
Kaverit ovat kiireisiä, siksi mun lauantai on kulunut rauhallisissa merkeissä omia juttuja touhuillen. Se ei ole kuitenkaan haitannut lainkaan. Tällaisina päivinä sitä vain tajuaa, kuinka ei se oma seura niin huonoa ole. On tärkeä olla myös itsensä paras kaveri. Mulla on juuri siksi ollut ihan hillittömän ihana päivä. Olen saanut paljon aikaiseksi ja silti rentoutunut. Istuin Starbucksissa piparkakkulattea siemailemassa ja lukemassa Giovanna Fletcherin Billy and me -kirjaa, joka on muuten munlaiselle romantikkohöperölle täydellinen.
Viimeiset puuttuvat joululahjatkin sain hankittua enkä ole stressannut hetkeäkään joulun takia. Oma mieli on ollut tyyni ja rauhallinen kuin jäätynyt järvi. Helsingin keskusta oli sen sijaan kuin muurahaispesä. Ihmisten kasvoilta näkyi stressi ja paniikki siitä, että aatto on viikon päästä. (Mun ainoa paniikin aihe on se, että joulun aika loppuu kohta!!!) Kaikilla oli kasseja ja pusseja, hirveä hoppu ja kyynerpäät edellä ryvettiin ihmisjoukkojen läpi. Mä olin silti kaiken kuhinan keskellä niin rauhassa ja rentoutunut.

Toivottavasti osaan olla samanlainen joskus tulevaisuudessa, kun itse juoksen lapsieni, työkavereiden, ystävien ja perheen lahjojen perässä. En usko, että hätää on, mutta no... paha vielä sanoa.

PS. 7 yötä jouluun! Ja yli huomenna tulossa DIY lahjoista postaus!

12/15/2016

❄︎ Christmas Wishes 2016

Tätä postausta on edellisinä vuosina paljon multa odotettu. Eikä ihme, koska joulutoivepostaukset on yksiä omistaskin suosikeistani! Tykkään asetella toivelistani kollaaseiksi ja tein niin tänäkin vuonna. Valitettavasti Polyvoren (jolla nämä kollaasit teen) kanssa on ollut nyt ongelmia ja tämäkin postaus meni pelkän kollaasin kanssa julkiseksi pari päivää sitten... Huoh. Niin ei pitänyt käydä! Päädyin siis alkukantaisesti ottamaan screenshotin kollaasistani ja sitä klikkaamalla pääsee Polyvore-profiiliini. Pidemmittä puheitta, avaan toiveeni teille!

❄︎ Pörröinen (valkoinen) viltti: bongasin kesällä kauppakeskus Kaaren Prismasta sisustusosastolta AmandaB -merkkisen ihanan, valkoisen pörröpeiton. Se oli pehmoisin asia, jota olen ikinä tunnustellut. Olen siitä asti vinkkailut siitä äidille (ja tontuille), sillä mulla ei ole ikinä liikaa lämpimiä peittoja... vilukissa kun olen.
❄︎ LUSH -paketti "Best Wishes": joulun LUSH on paras LUSH! Tontut pääsee super helpolla, kun LUSHilta voi vain hakea paketin, joka on jo paketoitu valmiiksi ja kaikki tuotteet on paikoillaan sen sisällä. Toivepakettini tänä vuonna on "Best Wishes" ja se sisältää pari kylpytuotetta sekä ihanan mantelisen saippuan.
❄︎ Calvin Klein alusvaatesetti: syksyllä ihastuin Calvin Kleinin alusvaatteisiin, kun kävin niitä kurkkaamassa ja kokeilemassa niitä Kampissa. Marraskuussa sitten toivelistaa kirjoittaessani, alusvaatesetti sai paikan listalta. Toivottavasti aattona löytyisi paketista harmaana CK:n stringit ja bralette.
❄︎ Urban Decay NAKED2 -paletti: tätä luomiväripalettia olen toivonut aikaisemminkin joululahjaksi. Tulevat Wanhojen tanssit antaisivat hyvän syyn saada tämä, sillä teen meikkini itse ja tästä paletista olisi todella apua sen luomisessa. Paletin värit ovat juuri ne mitä etsin. Niillä taikoisi niin arkiset kuin juhlavatkin meikit.
❄︎ Niomi Smart - Eat Smart -kirja: Niomi Smart on ehdottomasti Zoe Suggin rinnalla yksi mun suosikki youtubereistani ja syyskuussa hän julkaisi kokkikirjan. Niomi kokkaa usein kanavallaan kaikkea ihanaa ja kirja on täynnä hänen mielettömiä vegaanireseptejä aamupaloista jälkiruokiin. Tässä yksi mun ykköstoiveista!
❄︎ THE BODYSHOP joulutuotteita: joulutuoksut ovat mun lempituoksujani ja BODYSHOP on tänä vuonna onnistunut niiden kanssa tosi hyvin. Etenkin Vanilla Chai ja Apple Spice tuoksut ovat... siis yksiä parhaimmista ikinä! Mausteisia ja sopivasti makeita. Apple Spice suihkugeeli ja Vanilla Chai vartalovoi olisivat mun toivetuotteet.
❄︎ Yankee Candle -kynttilöitä: kuten tiedätte, olen valtava kynttiläfanaatikko ja Yankee Candle -kynttilät ovat mun suosikkejani. Uuteen vuoteen mulla ei ole vielä yhtäkään kynttilää (kynttilöitähän tarvii ympäri vuoden), joten pukille olen kirjoittanut small-jar kokoisista Christmas Garland ja Riviera Escape -tuoksuista.
❄︎ Kameran jalusta ja uusi muistikortti: jos näitä ei pukki tuo, niin pakko pian hankkia itse, koska jalustaan ja uuteen muistikorttiin mulla on tosi iso tarve... on ollut jo pitkään. Toinen muistikorteistani otti loparit ja jäljelle mulla jäi 8gb -kokoinen kortti, joka ei mun YouTube ja valokuvaus harrastuksien kanssa riitä mihinkään. Jalustana mulla tällä hetkellä toimii korkea jakkara ja kaikki Harry Potter -kirjan päällekkäin. Jep, turvallisuus tästä puuttuu!

Tällainen toivelista tänä vuonna! Minkälaisia juttuja te toivotte? Viime vuoden listaan verrattuna oma listani on ainakin lyhentynyt huimasti... Se tuntuu lyhenevän joka vuosi ja huomaan toivovani enemmän kaikkea, mitä lapsena ei osannut arvostaa yhtälailla tai toivoa lahjana. Vaikka varmaan aina sitä toivoo edes pienen paketin saavansa. ❤︎

12/13/2016

❄︎ Taylor Swifitin VEGAANISET CHAI KEKSIT (resepti)

Joulukuun 13. on vuodesta 2011 asti ollut mulle muutakin kuin Lucian päivä. Kun olin 11-vuotias, rakastuin Taylor Swiftiin. Lähes kuusi vuotta on kulunut enkä ole Taylor-asian suhteen muuttunut ollenkaan. Tänään on Taylorin syntymäpäivä. Olen tosi iloinen, että tämä päivä on yksi #12DaysOfvilmabrownie -kalenterini postauspäivä! Koska joulun aika on leipomisen ja ihanien mausteiden aikaa, ja tänään on erikoispäivä, jaan kanssanne ihanan keksireseptin. Se on yksi Taylorin lempikeksiresepteistä, erittäin simppeli ja maukas... ja muunsin sen vegaaniseksi! Vegaaniresepti ei ole yhtään vaikeampi tai mauttomampi kuin "perusresepti". Itse leivon nämä usein vegaanisina.

Taylor Swiftin Chai -spice keksit
Reseptiin on ns. "perus" että vegaaniversio!

115g (vegaanista) margariinia
1,3dl öljyä (esim. rypsi)
1,3dl sokeria
1,3dl tomusokeria
1 kananmuna / flax egg
2 tl vaniljasokeria
5dl vehnäjauhoja
2 ps chai-teetä (esim. Clipper)
1/2 tl leivinjauhetta
hippunen suolaa

2,5dl tomusokeria
1/4 tl muskottipähkinää
1/4 tl kanelia
3 rkl (kaura)maitoa

1. Säädä uuni 175 asteeseen ja laita pellin päälle leivinpaperia.
2. Vatkaa margariinia minuutin ajan yksinään. Lisää sitten öljy ja vatkaa sekaisin. Margariini ja öljy eivät varmaan kovinkaan hyvin yhdisty tässä vaiheessa, mutta älä huoli.
3. Lisää joukkoon molemmat sokerit ja kananmuna/flax egg ja vaniljasokeri. Vatkaa ainekset keskenään.
4. Sekoita kuivat aineet (vehnäjauhot, leivinjauhe, suola) keskenään. Riko chai-teepussit ja lisää teelehdet kuiviin aineisiin. Lisää kuiva-aineseos sitten märkään seokseen.
5. Älä hämmästy: valmis taikina on hyvin pehmeää! Laita se jähmettymään joko pakastimeen 15 minuutiksi tai jääkaappiin noin tunniksi. Siitä tulee helpommin käsiteltävää.
6. Ota ruokalusikalla tai teelusikalla taikinasta paloja, pyörittele palloiksi ja laita pellille. Paina pallot tasaisiksi.
7. Paista isompia keksejä noin 10-14 minuuttia ja pienempiä noin 8-10 minuuttia. Keksit ovat valmiita, kun niiden reunat ovat hienoisesti kultaiset. Keksit jäävät tosi vaaleksi, mutta ovat valmiita.
8. Kuorrutteen ainekset sekoitat vain keskenään. Lisää maitoa tai sokeria, jotta saat koostumuksesta mieleisesi.
9. Anna keksien jäähtyä kokonaan ennen kuin lisäät päälle kuorrutteen. Kuorrutteen lisäyksen jälkeen anna sen kohmettua. Kohmettumisessa kestää noin 15-30 minuuttia. Sitten keksit ovat valmiita nautittaviksi!

Ihanaa Lucian (ja Taylorin!) päivää ja keksien tuoksuisia iltoja! Näistä kekseistä tykkäävät kaikki!

12/11/2016

❄︎ EASY Gift Guide 2016 [part. 1]

Toivoitte kovasti lahjavinkkejä postauskyselyssä! Tiedän itsekin tosi hyvin tunteen, kun en millään meinaa keksiä joko jollekkin parhaalle kaverille tai sitten vähän tuntemattomammalle tutulle lahjaa. Silloin kaivauduin blogeihin ja vlogeihin etsimään ideoita ja inspiraatiota! Toivottavasti näistä mun vinkeistäni on apua ja iloa teille! ❤︎
Lämpötyynyt: musta tuntuu, että näitä ei kamalasti ole Suomessa ja mietin aina miksi ei! Ja jos niitä on niin eivät ne ehkä ole söpöimpiä ikinä... Kuvassa olevan kuumalla vedellä täytettävän lämpötyynyn sain itse ystävältäni joululahjaksi pari vuotta sitten ja se on ollut hirmu kätevä ja kiva juttu etenkin talvella, ja se näyttää myös kauniilta sängyllä. (Tytöt, hoi! Tämä toimii ainakin mulla hyvin masun menkkakipuihin!)


Pehmosukat: nykyään tällaisia pörröisiä pehmosukkia löytyy monista kaupoista eivätkä ne ole kalliita ollenkaan. Cubuksesta mä ostan omani. Sieltä saa mun mielestä parhaimmat ja pehmeimmät sukat parhaimpaan hintaan. Pehmosukat on ihania näin talvella, kun sisällä lattiat voi olla kylmiä ja mikä sen mukavampaa kuin pitää varpaat lämpiminä samalla, kun lämmittelee peiton alla leffaa katsellen.

Sukat ylipäätään: monet sanoo sukkia tylsäksi ja tosi simppeliksi lahjaksi, ja jep; voi se tuntua tylsältä ostaa sukkia, mutta hei... Sukat on maailman käytännöllisin juttu. En tiedä teistä, mutta itse ainakin unohdan ostaa itselleni sukkia enkä jaksaisi vaivautua niitä hankkimaan. Siksi olen yliluonnollisen innokas, jos niitä löytyy paketeista. Eikä sukkien tarvitse olla tylsiä! Kuvioita ja kuvia löytyy kaupoista kaikkeen makuun. Kuvassa olevan joulusukka paketin löysin Cubukselta tosi kivaan hintaan. 

Käsirasvat ja vartalovoiteet: jälleen jotakin, josta unohdun vain unelmoimaan... Käsirasvat kuluvat nopeasti ja vartalon kosteuttaminen aina unohtuu, kun voiteita ei ole. Molempia saa isomman ja pienemmän kokoisina, eri tuoksuisina ja erilaisin koostumuksin. Kaupoissa on jouluna myös erilaisia jouluisia tuoksujakin, jotka on musta vuoden parhaimpia tuoksuja. THE BODYSHOP tarjoaa mielettömästi erilaisia lahjapaketteja täynnä vartalonhoito tuotteita ja kaikkea voi myös ostaa erikseen. Etenkin matkakokoinen kosmetiikka on huippuidea lahjaksi!

LUSH tuotteet: tosi iso kirjo kaikkea, mutta pakko mainita LUSHin tuotteet omana kohtanaan. Jos LUSH ei ole tuttu, niin suosittelen kurkkaamaan lush.fi -sivustolle ja tutustumaan kylpypommeihin, saippuoihin, shampoisiin, meikkeihin yms. LUSHilta löytyy ihan kaikkea. Kosmetiikkaa löytyy myös vegaanisena ja kaikki on käsintehtyä ja tosi luonnollista. Ihania lahjaideoita ovat esimerkiksi kylpypommit, joita voi myös käyttää esimerkiksi jalkakylpyinä. Meillä ei ole kylpyammetta, mutta rikon kylpypommeja jalkojen hoitovatiin ja saan silti nauttia LUSHin taianomaisista kylvyistä. Kaikkea voi ostaa yksittäin, mutta valmiiksi pakattuja pakettejakin löytyy.


Kynttilät: kynttilät ovat jälleen klassinen lahja, mutta sopivat jouluun ja niitäkin löytyy niin hurjasti erilaisia... Kynttilästä saa helposti henkilökohtaisen, jos tietää minkälaisista tuoksuista lahjan saaja tykkää. Eri hintaisia ja kokoisia kynttilöitä on älyttömästi. Yankee Candle on todella laadukas merkki ja heiltä löytyy montaa eri kokoa kynttilöissä. Indiskan kynttilät ovat usein kauniissa astioissa ja H&M Home -osastolta löytyy myös tätä nykyä kynttilöitä. Kannattaa muistaa katsoa myös lähi Prismat läpi, sillä niistä löytyy usein myös jonkinlaisia kynttilöitä.

Kynttiläkupit ja -jalat: usein ihmiset unohtavat kynttilöille jalat ja astiat, vaikka useat kynttilät joko vaativat tai niille suositellaan jotakin alustaa tai astiaa. Sain synttärilahjaksi Indiskasta ihanan tuikkuastian, jossa tuikun on turvallisempi palaa, mutta joka näyttää myös tosi kauniilta!

Aamutossut: mielestäni tässä on ihana lahjaidea! Itse ostin juuri hetki sitten itselleni aamutossut, ja ne ovat olleet yksi tämän hetken suosikki ostoksiani. Pehmosukat eivät joskus ole tarpeeksi meidän talon kylmillä lattioilla, joten tarvitsin tossut. Olin niitäkin miettinyt ja pohtinut pitkään, mutten vaivautunut tekemään asialle mitään. Jos lahjan saaja on mukavuuden haluinen ja tykkää söpöistä sukista, voisi hän olla aamutossujen rakastaja. Ja näitä löytyy kaikille ja monista eri paikoista! Vielä ehtii tilaamaankin, jos vaikka Victoria's Secretiltä paria unelmoi.

Pyjamat: aamutossujen kylkeen sopisi mainiosti esimerkiksi pyjamahousut tai koko pyjamasetti! Etenkin jouluinen tai talvinen sellainen, mutta miksei joku ihan tavallinenkin. Tähän aikaan vuodesta kaikkien mukavien vaatteiden rinnalla on hirveästi erilaisia pyjamavaihtoehtoja. Voisin vinkata kurkkaamaan Cubukseen, BIKBOKiin ja esimerkiksi H&M:lle, joista löytyy myös hauskoja jouluneuleita!

Jouluinen tee- tai kahvipaketti: joskus paras lahja voi olla niinkin simppeli kuin paketti hyvää jouluista teetä tai kahvia riippuen siitä, kummasta lahjan saaja tykkää. Tee- tai kahvi tulee juotua ja sopii tähän vuoden aikaan. Ja jos tuntuu, ettei tee- tai kahvipaketti ole tarpeeksi voi sen kylkeen hankkia kupin, joka voisi olla saajan mieleen!

Muutama helppo ja simppeli idea joululahjametsästykseen! Lahjoja etsiessä muistakaa, että usein ihmiset eivät halua mitään turhaa, joten älkää ostako mitään pakolla. Kuten viimeisessä lahjaideassa sanoin, joskus se simppelein juttu voi olla juuri se lahja mitä lahjan saaja tarvitsee. Onnea ja ihanaa toista adventtia!

12/09/2016

❄︎ 5+1 SUOSIKIT juuri nyt

Ajattelin vinkata muutamaa juttua, jotka ovat tehneet mun joulukuun alusta jouluisen tai muuten vain tehneet mut todella hyväntuuliseksi. (Ja pahoittelut, että postaus ei tullut ihan luvattuun aikaan! Aika kreisi päivä takana!)




❄︎ Kirkkaat talvipäivät ja jouluvalojen illat: muutamat edelliset päivät ollaan ainakin täällä Etelä-Suomessa saatu nauttia mielettömän kirkkaista ja ihanista talvipäivistä. Ne on ollut sellaisia elokuvien pakkaspäiviä. Pakkanen pisteli mukavasti poskia etenkin itsenäisyyspäivänä, kun kävin kävelyllä ennen kolmea. Eikä haittaa vaikka aurinko laskemisi, koska kun tulee pimeää alkaa ikkunoihin ja kaduille syttymään ne maagiset jouluvalot...

❄︎ BIKBOK Frosty Night Robe: tuskastuttavan pitkään etsin lyhyttä, valkoista aamutakkia, mutta mistään sitä ei löytynyt ennen marraskuuta. Ja sitten... Kiitos BIKBOK! Unelmieni aamutakki löytyi! Enää en palele kotona. Takki on niin pehmeä ja mukava, ja täydellinen pari mun uusille aamutossuilleni, jotka löysin Cubukselta.

❄︎ English Tea Shopin teekalenteri: rakastan kokeilla uusia juttuja ja suklaakalenterit jo kyllästyttävät hiukan... Löysin onneksi tänä vuonna Sokokselta English Tea Shopin adventtikalenterin. Jes, joka päivä saan maistaa uutta jouluista teemakua! ETS on laadukas merkki, joten odotuksia oli eikä kalenteri ei ole pettänyt. Näin yhdeksän teeluukun jälkeen sanoisin, että 6/9 ovat olleet mieleeni. Tämä kalenteri on munlaiselle teefanaatikolle ihan huippu.

❄︎ ZAYN feat. Taylor Swift - I Don't Wanna Live Forever: biisi tuli ulos tänään, mutta RAKASTAN TÄTÄ JO NYT. Olen ollut vahva TSwift -fani jo pian kuusi vuotta ja koko 2016 on ollut aika hiljaista Taylorin osalta. Sitten ihan yllätyksenä tänään Taylor julkaisi yhteistyössä Zayn Malikin kanssa tehdyn kappaleen I Don't Wanna Live Forever, joka on kirjoitettu Fifty Shades Darker -leffaa varten. En tiedä susta, mutta mun mielestä tässä biisissä on vain juuri ne oikeat fiilikset mun joulukuuhun... Sopii näihin pimeneviin iltoihin mysteerisillä viboillaan!

❄︎ Zoellan vlogmas ja #24DaysOfZoella: joulukuu on YouTube -addikteille täyttä kultaa vlogmasien ja jouluvideoiden suhteen. Olen super onnekas, koska mun suosikki youtuberini Zoella eli Zoe Sugg on  postaa tässä joulukuussa kaksi videota päivässä! Hänen joulufiilistelyään voi seurata vlogeista ja pääkanavalle tulee jouluisia haul -videoita, lahjavinkkejä, ruokavideoita ja vaikka mitä. Rakastan Zoen videoita ja samaistuin häneen, koska ollaan molemmat aika fanaattisia joulun suhteen. Parasta on iltaisin kääriytyä sänkyyn teekupin kanssa pitkän päivän jälkeen ja seurata Zoen päivää jouluisesta vlogista.

BONUSVINKKI ❄︎ Suosittelen erittäin lämpimästi käymään Helsingin Senaatintorin Tuomaan markkinoilla. Sieltä viimeistään löytyy 100% joulufiilikset! Karusellin ja kahvilakojujen lisäksi saattaa taiteilijoiden ja käsityöläisten kojuista löytyä puuttuvat joululahjat... Markkinat ovat auki 3.-22.12.

Viikonloppu edessä, joten rentoutukaa työlään viikon jäljiltä... Jouluun on enää pari viikkoa!

12/07/2016

❄︎ Candy Cane Lane by YANKEE CANDLE



Kynttiläkokoelmani on saanut uuden jäsenen. Jouluisen sellaisen.
Vierailin hieman yli viikko sitten jälleen Sisustuskauppa.com -liikkeessä Mannerheimintiellä, sillä kyseisestä kaupasta saa mun suosikkikynttilöitä. Yankee Candle! Ehdottomasti paras brändi, mitä kynttilöihin tulee. Olen vieraillut liikkeessä aikaisemmin syksyllä monia kertoja ja ihastellut joulutuoksuja aikaisin marraskuussa, mutta vasta nyt hankin itselleni joulukynttilän. Pidättelin siis aika viime hetkeen... Enkä silti ostanut pientä kynttilää.

Mun mukaani hyllystä lähti aivan ihana Candy Cane Lane -niminen kynttilä. Se on piparminttuinen ja hieman makea, kuten piparminttutangot, jota Yhdysvalloissa ripustetaan kuusen oksille. Mä rakastan minttuisia tuoksuja ja Candy Cane Lane on kivaa vaihtelua joulun lämpimiin ja mausteisiin klassikkotuoksuihin. Kynttilän tuoksu ei missään nimessä ole hammastahnamainen vaan aika makea ja muistuttaa hyvin selvästi mun lapsuuden lemppareita; Polka -karkkeja. Kynttilä on kauniin punainen ja siis myös täydellinen joulun sisustuselementti. 

Jos olet joulukynttilöiden tarpeessa niin suosittelen kurkkaamaan Sisustuskauppa.com -nettisivuille tai vierailemaan heidän liikkeissään joko täällä Helsingissä tai sitten Tuusulassa. Valitsemani Candy Cane Lane -tuoksun lisäksi vaihtoehtoja on kasapäin! Jouluun löytyy piparkakkua, omenakranssia, joulukuusta, talvipäiviä... Ja sesonkituoksutkin ovat taas vaihtuneet! Niitäkin olen nuuskuttanut livenä ja nekin olivat aivan ihania. Kynttilöiden lisäksi Sisustuskauppa.com tarjoaa myös mielettömät valikoimat erilaisia sisutusesineitä ja joulukoristeita tähän aikaan! Muutamat joululahjat vielä puuttuu, joten itse teen reissua vielä Manskulle... ❤︎

12/05/2016

❄︎ Tuntuu ja tuoksuu joululta...

Musta tuntuu siltä, että vihdoin on oikeaan aikaan joulu tullut meillekkin. Mä nautin jouluttamisesta jo marraskuussa. Nyt etenkin meidän keittiössä näyttää ihanan jouluiselta. Äiti ripusti eilen jouluverhot vihdoinkin sopivaan aikaan eikä liian myöhään. Laatikoista kaivettiin joulukynttelikköjä ja ikkunakoristeita, ja mäkin sain ikkunaani uuden kuu-tähti -valon. Se on ihana! Olen koko iltapäivän leiponut illaksi kaverin pikkujouluihin ihania herkkuja eli täällä tuoksuukin aivan mielettömän jouluiselta. Piparkakkumuffinit ja piparminttukeksit odottavat enää pakkaamista. Ennen juhlia mä käyn kuitenkin vielä balettitreeneissä, joten sen puolesta ei ihan lomalta tunnu vaikka tämä 5. päivä onkin ollut mulle vapaata. Ihana kuitenkin käydä treenaamassa ennen kamujen kanssa rentoutumista!

Joulukuu on alkanut siis hyvin tunnelmallisissa, piparintuoksuisissa merkeissä! Toivottavasti teilläkin! Leipokaa pipareita, laittakaa jouluvaloja ylös, juokaa glögiä... Lumettomuus ei haittaa, kun sulkee verhot. ❤︎ 

Ylihuomenna täällä taas uusi postaus samaan aikaan eli kello 17! 

12/03/2016

❄︎ December TO-DOs

Olen usein aikaisemminkin tehnyt to-do ja bucket listoja kuukausien kuluessa... On aika joulukuun bucket listille! ❤︎
                                     Navigaatiopalkissa kysely näitä joulukalenteripostauksia koskien... Muistakaa äänestää! ➢


❄︎ Avaa joulukalenterin ensimmäinen luukku: tämän postauksen ollessa ulkona tämä on jo tehty! Jippii!
❄︎ Koristele joulutoivelista loppuun: toiveet ovat olleet ylhäällä jo kuukauden, mutta lista kaipaa koristusta.
❄︎ Leivo pipareita ihan alusta alkaen: olen ehkä kerran syönyt itseleivottuja pipareita enkä ikinä leiponut niitä itse.
❄︎ Leivo brittien mince pie -piirakoita: eli brittien joulutorttuja. Kaverillani Idalla on ohje omasta taskusta!
❄︎ Tee ns. random act of kindness: mikä sen ihanampaa kuin yllättää ja saada tuntematon tyyppi hymyilemään?
❄︎ Käy Starbucksissa: kausiherkut ja -juomat ovat mun juttu eikä ole joulu ilman gingerbread lattea!
❄︎ Vieraile Senaatintorin joulumarkkinoilla: nämä joka vuotiset Tuomaan Markkinat taitavat jo pian aueta...

❄︎ Katso Tuntematon Sotilas (1955): luin syksyllä kirjan ja olen siitä asti odottanut itsenäisyyspäivää ja tätä leffaa.
❄︎ Tee joulukortit ajoissa loppuun: mulla on ollut ne tekeillä jo pitkään, koska väritän ne itse. Nyt loppukiri!
❄︎ Kuvaa jouluinen video: kuvasin ja julkaisin jo viime viikolla yhden, mutta silloin oli yhä marraskuu.
❄︎ Lue "Let It Snow" -kirja: tämä on ollut luettavien kirjojen listalla jo pitkään tätä aikaa varten.
❄︎ Katso paljon jouluelokuvia: olen jo marraskuussa katsonut monta... onneksi ne voi katsoa uudestaan!
❄︎ Askartele paperilumihiutaleita: lapsena tykkäsin tästä älyttömästi. En ole tehnyt hiutaleita ikuisuuksiin.
❄︎ Lakkaa kynnet jouluisesti ja käytä paljon huulipunaa: punainen on joulun väri, vai mitä?


❄︎ Valmistele joulun sisustus: ette uskokaan kuinka innoissani mä olen tästä! (Ja olen jo aloittanut...)
❄︎ Seuraa Zoellan Vlogmasia: tämä on yksi joulukuun parhaista jutuista. Rakastan Vlogmasia!
❄︎ Mene shoppailemaan joulujuttuja: viimeiset lahjat kasaan ja ehkä jotain kivaa itsellekkin, hahah!
❄︎ Järjestä kamujen kanssa jouluinen photoshoot: kuvaileminen on meijän lempipuuhaa... etenkin jouluna.
❄︎ Osallistu koulun Piirileikkeihin: joulujuhlan jälkeen koko koulu ahtautuu alasaliin tanssimaan. Parasta!
❄︎ Lue ainakin 4 uutta kirjaa: inspiraatio kirjojen lukemiseen on taas löytynyt.
❄︎ Katso Julun kanssa jälleen Frozen: katsottiin jo marraskuussa, mutta se on meidän leffa eikä kyllästytä.

❄︎ Nuuhki joulukuusen tuoksua: kodin täyttää se ihana ja raikas kuusen tuoksu, kun kuusi tulee sisään.
❄︎ Koristele kuusi isin kanssa: tämä on jo perinne. Meillä kuusi koristellaan paria päivää ennen joulua.
❄︎ Herää aikaisin jouluaamuna: pakko ehtiä katsoa kaikki lastenohjelmat ja nauttia maailman parhaasta päivästä.
❄︎ Tee paljon ihanaa kasvisruokaa jouluksi: lupaan, että tänne kyllä satelee reseptejä.
❄︎ Pidä joulukuun 25. päivän pyjamapäivä: jälleen perinne! Yökkärissä aamusta iltaan joululeffojen parissa.
❄︎ Kuvaa "What I Got For Christmas" -video: jos lahjoja nyt tulee, niin tämä on pakko kuvata! #lemppari
❄︎ Rentoudu loma ja valmistaudu uuteen vuoteen: haluan keräillä energiaa ja puhdistautua rauhassa.

Tämä oli toinen luukku! Toivottavasti siis tykkäsit ja inspiroiduit. Nähdään taas ylihuomenna klo 17!

12/01/2016

❄︎ 12 DAYS OF VILMABROWNIE?

Viime vuonna toteutin Blogmasiksi kutsumani joulukuun postausmaratonin, jossa jokaisena joulukuun päivänä joulukuun 24. päivään asti postasin jotakin hyvin jouluista. Blogmas oli älyttömän kivaa ja musta on ihana katsoa noita vuoden takaisia joulupostauksia. Se oli kuitenkin hieman stressaavaa (koska tein postauksia samaan aikaan kuin postasin niitä enkä aloittanut ajoissa...) ja pohdin jo silloin, että ensi vuonna en ehkä tee samaa vaan nautin kunnolla joulusta kaikin siemauksin, panikoiden korkeimmillaan vain koulujutuista. Nyt kun joulukuu lähestyi muutin mieleni. Ja no... Tässä sitä taas ollaan. Aloittamassa uutta joulukuun postauskierrosta! Tämän joulukuun ajan saatte postauksen joka toinen päivä joulukuun 24. päivään asti. Tiedossa on toivelistoja, jouluisia vinkkejä, reseptejä kasvissyöjille joulupöytään, leipomista, sisustusjuttuja, fiiliksiä ja vaikka mitä muuta!

Toivottavasti ootte yhtä innoissanne kuin minä, koska joulukuu on ihan parasta aikaa ja haluan ottaa siitä kaiken irti. 12 Days Of vilmabrownie mahdollistaa sen mulle näin blogin puolellakin. Jouluisia postauksia tiedossa siis läpi joulukuun. Palatkaas tänne taas ylihuomenna, jolloin täältä löytää uutta postausta kello 17!

11/30/2016

KOEVIIKKO KOLLAASINA

Tiistaina liikunnan 2. kurssin tunti pidettiin tramboliiniparkki Rushissa, jonne pyöräilin... Ilma oli kirpeä ja aurinko valaisi ihanasti nämä kuuset matkan varrella. / Stockmannin ja Aleksin valot ovat parasta ja kauneinta ikinä. / Green Frog -smoothie Jungle Juice Barista ennen viime perjantain balettireenejä! / Olen ehtinyt kokeisiin luvun lomassa nauttia viimeisiä hetkiä syyssisustuksestani... Alkaa olla joulujuttujen aika. / Ja joululaulut ovat kuuluneet jo marraskuuhun. / Ehdin irroittautua koulukirjoista viikonlopuksi pikkujouluilemaan ihanimpien ystävien kanssa. Joululeffoja, pipareita, glögiä, fancyilta ja ekat joulun paketit!! / Coldplayn Christmas Lights on tän hetken lempparibiisi. / Costa Ricassa vaihtarina oleva Evekin ehti skypettää meidän kanssa pikkujouluviikonloppuna. / Kun huominen ruotsinkoe on ohi niin pääsen vihdoin uppoutumaan Zoe Suggin kolmanteen kirjaan Girl Online: Going Solo, jonka rakas kamuni Julia tilasi mulle SIGNEERATTUNA! Se saapui viikko sitten mun kätösiini. ❤︎

Huomenna on vihdoin joulukuu! Ja siksi täällä blogissakin tapahtuu jotain jännää... Ole paikalla kello 17! ❄︎

11/24/2016

JOSKUS SE ON OKEI...

... ettei luekkaan esseetä varten kurssikirjaa läpi ja vaikka olisikin aikaa kirjoittaa se essee vaikka samantien pois alta, niin ei silti kirjoita. Joskus on okei myöntä itselleen, että "kyllä, mä olen oikeasti aika poikki ja haluan käpertyä sänkyyn katsomaan uudestaan Zoellan viime vuoden vlogmas videoita ja juoda kupin kaakaota vegaanisilla vaahtokarkeilla". (Ja oli muuten hyvä kaakao ja vaahtokarkit oli sitäkin parempia.)

Mä harvoin vain kirjoitan tänne, mutta nyt tuli sellainen olo, koska mulla oli tänään aika hidas päivä.

Viikonloppu on täynnä tekemistä (paras viikonloppu kamujen kanssa tiedossa) ja maanantai aamuna pitää viimeistään palauttaa terveystiedon essee eli tänään olisi kannattanut se kirjoittaa, ettei sunnuntaina enää tarvitse alkaa rehkimään. En kuitenkaan kirjoittanut sitä tänään. Luin kyllä terveystietoa jonkin verran, mutta en sitä kokonaista kirjaa (joka oli vain 140 sivua) vaikka niin olikin suunnitelmissa. Mulla oli kyllä aikaa, mutta ei energiaa. Nukuin viime yönä tajuttoman huonosti ja harmitti kuinka en vain saanut unta. Kömmin sänkyyn ennen yhtätoista lukemaan ja puoli kahdentoista jälkeen laitoin valoja pois. Löysin itseni makaamasta sängyssä hereillä vielä kahden tunnin päästä. Uni ei tullut ja harmitti tajuttomasti. Siirsin herätystä suosiolla eteenpäin ja luin terveystietoa. Tutkimustermistö meni kyllä aika ohi siinä kohtaa, mutta yritin.

Tämä päivä ei ollut lainkaan huono. Älkää siis luulko väärin. Mulla oli nimittäin itseasiassa tosi mukava päivä ja kirjoitan tätäkin hymy huulilla. Tuntui vain, etten saanut hirveästi aikaan. Ei kaikkina päivinä tarvitse, mutta mä olen tosi kunnianhimoinen, aina tekemässä ja saavuttamassa, laittamassa asioita tiptop järjestykseen. Mä haluan saada aikaiseksi. Mulle ei ole tuttua tai ns. turvallista vain olla joka päivä. Vaikka se ainoa juttu mitä pitäisi saada aikaan on jonkun tietyn leffan katsominen (niin kuin eilen: katsoin 10 vuoden jälkeen uudestaan lapsuuteni suosikin eli Disneyn Lumikin sekä kirjastosta lainaamani Arthur Christmas -nimisen elokuvan, jota en ollut aikaisemmin nähnyt... uskokaa tai älkää: mulla oli jo näistä sellainen olo, että sain paljon aikaan) niin sekin on jo jotakin tehty.

Vaikka tänään olen katsonut jo 3 Zoe Suggin viime vuoden vlogeista, paistoin aamupalaksi banaanipannukakkuja, tehnyt tunnin jalkatreenin JA käynyt balettitreeneissä ja lukenut about 70 sivua terveystietoa... Mulla on silti olo, että olisi pitänyt saada aikaan enemmän.

Päätin kuitenkin hyväksyä tämän päivän tilanteen. Joskus on oikeasti ihan okei jättää asioita myöhemmälle. Mä olen ollut väsynyt koko tämän jakson ajan ja jotenkin kaikki kurssit on juosseet mua päin tehtävälistoineen. Oon nukkunut huonosti ja stressannut ihan älyttömän tyhmistä asioista. Englannin koekin stressasi ihan sikana vaikka tiesin tehneeni töitä ja mulle tuli lukemisesta juttu mitä kutsun aivostopiksi (eli en vain pysty enää lukemaan enempää. Tuntuu, että kaataisi täyteen kattilaan lisää vettä) Puolan matka lokakuussa ravistutti aika hurjasti ja se vaikutti kyllä koko jakson tekemiseen. Olen yrittänyt parhaani joka asiassa ja se vie kyllä voimia. Eilen sen enkun kokeen jälkeen oikeastaan vain olin koko päivän. Sain katsottua ne kaksi leffaa, jotka mainitsin aikaisemmin, leivoin mun lemppari keksejä (eli mun terveellisiä suklaahippukeksejä!) ja poltin kynttilöitä koko päivän. Ja arvatkaa mitä? Oli just sellainen olo, että "tätä mä olen tarvinnut".

Myös tämä päivä on ollut aikalailla sellainen. Tiedän, että sunnuntaina ehkä toivon, että olisin tehnyt tämän terveystiedon esseen tänään, mutta sitä voi sitten harmitella silloin. Tänään ei vain ollut sen aika. Sunnuntaina mua sen tekemisessä ajaa aikataulu ja tiedän, että silloin se tulee varmasti tehtyä.

Jos siellä on samanlaisia saavuttajia niin muistakaa tekin, että joskus on oikeasti hyväkin, että kuuntelee mitä mieli ja keho tarvitsevat eikä mieti mitä on kalenterissa seuraavaksi. Mun keho tarvitsi tänään esseen kirjoittamisen sijaan kovaa treeniä ja fyysistä tekemistä sekä mantelimaitokaakaon, ja mieli vaati vain lepoa ja Zoen jouluista iloa vlogmas -videoiden välityksellä.

Huomenna saan ehkä enemmän aikaan. Kuka tietää? Kyllä tässä vielä ehtii. Tänään oli tällainen päivä.

11/21/2016

PARAS PUMPKIN PIE

Olen hössöttänyt koko syksyn kurpitsoista ja mikä sen parempaa kuin tehdä siitä piirakkaa (kurpitsakeitto ylettää aika lähelle)? Amerikkalaisten kiitospäivä kolkuttaa ovella ja kurpitsapiirakka on tyyppillisesti kiitospäivän herkku. Mun syksyyn kurpitsakuuluu oli kiitospäivää tai ei. Isäinpäivälle leivoin kakun sijasta siis sellaisen. Meillä piirakat menee paremmin kaupaksi ja kurpitsapiirakka oli super helppo tehdä, sillä se on parhaimmillaan seuraavana päivänä eli tein piirakan edellisenä päivänä ja annoin sen tekeytyä jääkaapissa yön ylitse. Ja voi vimpulat, kun tuli hyvää! Todettiin isin kanssa, että parhaiten kurpitsakakun mausteinen maku tulee esiin, kun piirakkapalaa hieman lämmittää seuraavana päivänä mikrossa... Kurpitsapiirakka on kuin pehmeä unelma! ❤︎

Leivoin kurpitsapiirakan totta kai Kinuskikissan reseptillä. Täytteeseen tulee juuri sopivasti mausteita, ihanaa ja pehmeää kurpitsaa, se jähmettyy nätisti uunissa ja kuten Sini reseptissä itsekin neuvoo: piirakka on parhaimmillaan seuraavana päivänä. Piirakkapalat voi tarjoilla vaikka kermavaahtonokareiden kanssa. Se sopii hienosti loppusyksyn ja joulun odotuksen alun taitteeseen jouluisen makunsa takia.

Onko siellä ruutujen takana muita kurpitsapiirakan ystäviä? 

11/12/2016

ENSILUNTA & KURPITSAA

Ensilumi on satanut enkä mä tiedä syksyttääkö vaiko jouluttaako. En ole saanut syksystä vielä tarpeekseni, mutta toisaalta haluaisin jo vain leipoa joulutorttuja ja pipareita sekä kuunnella Michael Bublén joulualbumia 24/7 (jota jo kylläkin teen...). En edes muista milloin viimeksi olisi ollut näin paljon (ja näin kauan!) ihan oikeasti lunta marraskuussa. Aamut ja illat ovat ihanan valoisia ja ulkona on niin raikasta. Lumi tuli tosi yllättäen, ja sen näkee puistakin. Monissa on yhä lehdet jäljellä! Fiilaan nuo puut hyvin... Kaiversin vasta tänään kauan aikaa sitten ostamani kurpitsan ja voi elämä kurpitsaa on nyt paljon! Leivoin kurpitsapiirakan sekä tein pari purkillista kurpitsavoita (eng. pumpkin butter) ja mulla on yhä käytettävänä puolikas kurpitsa. Tiedossa on siis kurpitsakeittoja sekä ihan kunnon pumpkin spice latteja ihan oikeasta kurpitsasta tehtynä. Nam!
Mä olen saanut jo kauan aikaa sitten tarpeekseni tästä jaksosta koulussa ja odotan koeviikkoa, ja näistä kursseista eroon pääsemistä. Jotenkin tuon Puolan jälkeen kaikki oli hetken ihan blurrissa, mutta silti piti hypätä kouluun ja arkeen. Nyt se tuntuu kunnolla olevan takana päin ja olen valmis joulua ja kaikkea uutta, ihanaa ja lämmintä varten. Koulu tai aikaiset aamutkaan ei tunnu niin pahalta, kun tietää, että joulukuu tulee hyvää vauhtia jouluvaloineen, tonttuineen ja voi vimpulat! Mä olen niin innoissani.

Super kivaa ja rentoa lauantaita! Mä jatkan tätä iltaa mukavasti terveystiedon tutkimustekstien parissa...

11/05/2016

3x SUOSIKKITREENIT (fall edition)

Kirjoittelin heinäkuussa postauksen mun kesän suosikki kotitreeneistäni, mutta kun vuodenajat vaihtuu niin tunnelma ja ne lempparitreenit hieman vaihtuu sen mukana. )Blogilates pysyy silti suosikki treenikanavana!) Kesällä tykkään vahvoista popbiiseistä ja cardio-treenit on enemmän silloin mun mieleen kuin ne on nyt. Syksy on enemmän sitä aikaa, kun haluan olla sisällä treenaamassa lihaskuntoa. Tässä on kolme lemppari syksytreeniä!

10 Minute Ab Sculpting Workout: tässä on Blogilatesin VS Model Ab -treenin jälkeen ehdottomasti mun toinen suosikki treenivideoni. Vaikka video on vain sen 10 minuuttia pitkä niin vatsalihakset palavat ja liikkeet tuntuu. Varsinkin liike, joka alkaa 5 minuutin tienoilla... Huuh! Syksyisiä viboja tuo ihanasti kurpitsoilla ja syksyisillä koristeilla koristeltu huone, jossa Cassey treenaa. Tätä suosittelen erittäin lämpimästi!

Weightless Arm Workout: siis kuinka voikaan ihminen vihata punnerruksia? Mä en ole yhtään punnerrusihminen, ihan oikeasti. Teen niitä silloin tällöin, mutta mun heikkojen käsieni takia en oikein.. Ne ei oikein onnistu. (Tiedän, tiedän, pitäisi harjoitella tullakseen mestariksi.) Onneksi on kuitenkin tällaisia punnerruksettomia ja painottomia käsitreenejä, jotka tuntuvat ihan yhtä paljon kuin punnerustreenitkin!


Sculpted Legs in Skinny Leggings Workout: kukapa ei haluaisi näyttää hyvältä legginsseissä? Yleensä jalkatreenit on aina niitä kyykkyjä ja jalannostoja. Tässä videossa on toisin. Apuvälineeksi tarvitaan tuoli, jonka avulla liikkeet tehdään ja kyllä mun balettitanssijan jalkanikin tämän treenin jälkeen tärisevät... ja paljon.

Kokeile videoita erikseen, osana omaa treeniä tai tee kaikki kerralla! Kerro kommenteissa mitä pidit!

11/01/2016

RESEPTI: VEGAANIPIZZA (myskikurpitsasta)


Marcus Butler ja Niomi Smart leipoivat kerran Marcusin vlogikanavalla myskikurpitsasta vegaanisia pizzoja. Olen katsonut kyseisen videon monta, monta kertaa ja vihdoin syyslomalla päätin ottaa härkää sarvista lähteä pizzahommiin. Ei kaduttanut se pari tuntia, jotka vietin keittiössä tämän herkun taikomisessa sillä lopputulos oli älyttömän hyvä. Puolet pizzasta katosi massuun jo sillä kertaa ja loput söin sitten seuraavana päivänä. Suosittelen silti syömään pizzan sinä päivänä, kun se on tehty sillä ainakin oma tekeleeni meni aika kosteaksi ja englanniksi sanoisin, että se oli aika soggy vaikka yhä maku olikin hyvä. Onnistuneen ohjeen siis jaan tänään myös teille! 

Kurpitsat on tämän hetken kausituotteita, joten valinnanvaraa löytyy eivätkä ne ole edes kalliita. Ohjetta voi kokeilla muillakin kurpitsoilla, mutta itse toteutin tämän myskikurpitsalla enkä siis tiedä miten muut kurpitsat toimivat ohjeessa. Äläkä pelkää makua! Kurpitsaa ei ihan edes lähes erota, mutta se tekee pohjasta pehmeän ja hiukan oranssin. Eli nyt vain tarvikkeet kasaan ja kokkaamaan!

✏︎  ✏︎  ✏︎  ✏︎  ✏︎

Vegaaninen & terveellinen pizza myskikurpitsasta
Valmistelut: 1h | Pizzan teko: 10 min + 5 min | Paisto: n. 50 min

Pizzapohja:
- 1 myskikurpitsa
- 2,5 dl vehnäjauhoja
- 2,5dl kaurajauhoa (blendaa kaurahiutaleet blenderissä jauhoksi)
- 1 flax egg (2rkl pellavansiemenrouhetta + 4 rkl vettä)
- suolaa, pippuria ja oreganoa (oman maun mukaan)
- 1 rkl pellavansiemenrouhetta sellaisenaan

Pizzan päälle voi laittaa esimerkiksi...
- tomaattimurskaa
- bataattisosetta
- pestoa
- paprikaa
- sipulia
- avokadoa
- herkkusieniä
- kirsikkatomaatteja
- raastettua kesäkurpitsaa
- ananasta
- vegaanijuustoa
... ihan mitä itse haluat!

1. Halkaise myskikurpitsa puoliksi ja ota lusikalla kurpitsan siement pois koloistaan (siemenet voi paahtaa pannulla tai uunissa vaikka lisukkeiksi salaatteihin). Laita puolikkaat tasainen oranssi puoli alaspäin uunivuokaan ja laske vuokaan vettä niin, että kurpitsan puolikkaat ovat puoliksi vedessä. Anna puolikkaiden olla uunissa noin 1 tunnin ajan 200 asteessa, kunnes ne ovat pehmeitä.
2. Tee flax egg eli lisää pieneen kulhoon/mukiin kaksi ruokalusikallista pellavansiemenrouhetta ja noin 4 ruokalusikallista vettä. Anna seoksen olla 5-10 minuutti kunnes se on no... limaista tahnaa.
3. Lusikoi pehmennyt myskikurpitsa kuoristaan kulhoon ja muussaa tasaiseksi. Lisää kurpitsamassan sekaan flax egg, kaikki jauhot, suola + mausteet sekä ruokalisukallinen kuivaa pellavansiemenrouhetta. Sekoita tasaiseksi. Pizzataikina on valmiina mössöistä ja ns. paksua ja tahmaista kakkutaikinaa, ei siis sellaista, jota voisi vaivata.
4. Levitä taikina pellille leivinpaperin päälle lusikalla haluamasi muotoiseksi levyksi. Se ei saisi olla liian paksua. Omani levitin noin 1 cm - 1,5 cm paksuiseksi levyksi. 
5. Paista pohjaa uunissa 200 asteessa noin 40 minuutia. Pohja irtoaa valmiina helposti leivinpaperista.
!! Itse pidän pitsoistani rapsakkoina. Kun pohja oli ollut omaan mieleeni tarpeeksi kauan uunissa (noin 40-50 minuuttia) käänsin sen ympäri, että pohjan alapuolikin paistui rapeaksi. !!
6. Ota pizzapohja uunista ja levitä päälle haluamasi päällysteet. Itse laitoin ensin pestoa ja sitten tomaattikastiketta. Kastikkeiden päälle kasasin paprikaa, sipulia, avokadoa, herkkusieniä ja raastoin kesäkurpitsaa. Hyviä toppingseja voisivat olla myös esimerkiksi härkis tai soijapalat, vegaanijuusto yms.
7. Paista pizzaa päällyksineen kaikkineen vielä 10 minuuttia. Anna sitten hetki jäähtyä ja asettua, ja nauti!

Saattaa vaikuttaa ehkä hankalalta ja pitkältä prosessilta, muttei tämä ole ydinfysiikkaa ja paistoajat voi käyttää hyvin hyödyksi vaikka siivoamiseen tai muuhun. Myskikurpitsankin voi paahtaa vaikka etukäteen vaikka edellisenä päivänä, jos siihen ei pizzan valmistuspäivänä ole aikaa. Toivottavasti joku uskaltautuu kokeilemaan! Itse tykkäsin hirveästi. Nam!

Kerro kommenteissa, jos aijot kokeilla tai jos jo kokeilit. Mitä mieltä olit ja maistuiko ehkä muillekkin?

10/28/2016

VIELÄ SYYSLOMASTA

Viime viikkoinen syysloma oli ihana, erittäin tarvittu ja vietin sen aikalailla koulujuttujen parissa, joita oli rästissä Puolan reissun takia. Näin myös ystäviä kahvien ja lounaiden parissa sekä Linnanmäen perinteiset valokarnevaalit. Sain paljon juttuja raksitettua pois syksyn bucketlistiltä ja tein muutaman tosi villinkin jutun! Leivoin esimeriksi vegaanisen pizzan myskikurpitsasta, nukuin yhden yön meidän terassilla ja tein elämäni ensimmäisen englannin yo-vihkon alta pois (koulun musikaalikurssien takia mun muut kurssit on ihan sekaisin... Käyn yo-kirjotuksiin valmistavan enkun 7 kurssin nyt?). Halusin vielä tehdä tämmösen pienen throwbackin vielä noihin ihaniin vapaapäiviin nyt, kun arkea on edessä enemmän kuin tarpeeksi ennen joulua. Ihanaa vapaata viikonloppua!

10/23/2016

VIERAILUNI AUSCHWITZ-BIRKENAUHUN: kuvia, tekstiä, kaikki

Tiesin, että haluan kirjoittaa tämän postauksen mahdollisimman pian tämän matkan jälkeen, mutta vaikka aikaa on tässä viikon aikana syysloman takia ollut vaikka kuinka paljon ja olisin voinut kirjoittaa vähän vaikka joka päivä... Ei. En kirjoittanut. Aloitin vasta eilen kuvien valitsemisella ja sekin teki olon koleaksi. En ole vielä päässyt täysin siihen tasapainoon, jotta tästä puhuminen tai kirjoittaminen tulisi ilman käsien viilenemistä ja kyyneleitä silmissä. Tiedän, että sen tunteen kanssa voi oppia olemaan ja pikku hiljaa näinkin raskaasta kokemuksesta puhuminen voi olla tuttua, hieman helpompaa. Vielä se ei sitä ole. Onhan mun reissupäivistäni Auschwitz-Birkenaun I ja II leireille vasta 12 päivää.

Lähdin siis tasan kaksi viikkoa sitten koulun historian ryhmän kanssa Puolaan, jossa meidän oli määrä olla ensin kaksi päivää Oswiecimin kaupungissa, joka tunnetaan sen laidalla olevasta Auschwitz-Birkenaun keskitys- ja tuhoamisleireistä. Sen jälkeen jatkaisimme matkaa Krakovaan, jossa kävisimme läpi tuota kaunista kaupunkia, sen juutalaiskortteleita sekä kävisimme esimerkiksi Schindlerin tehdasmuseossa. Historiankurssi oli HI9 -niminen kurssi eli holokaustikurssi, jonka kävin yhdistettynä historian 3 -kurssiin pari viikkoa sitten loppuneessa ensimmäisessä jaksossa. Opiskeltiin natsi-Saksaa, holokausti ja sitä mikä siihen johti, ja kurssin grand finale oli tämä matka.

Tiesin jo ennestään, että tämä matka herättäisi älyttömästi tunteita ja se voisi henkisesti väsyttää sekä ahdistaa. Nähtävää ja koettavaa olisi paljon, ja mä olin lukenut kesällä paljon artikkeleita, muutaman kirjan, katsonut dokkareita ja leffoja, jotta tietäisin mahdollisimman paljon jo ennestään. Hissan tunneilla opin toki lisää, ja luulin jotenkin olevani valmis menemään. Voin kuitenkin nyt kokemuksesta sanoa, ettei tällaiselle reissulle voi valmistautua niin kuin mä kuvittelin. Mua alkoi, pari päivää ennen lähtöpäivää, ahdistamaan ihan älyttömästi ja bussissa matkalla Oswiecimiin mua pelotti aika sairaasti. Mulla oli onneksi ihana ystäväni Sara samalla kurssilla ja reissulla mukana, joten en ollut yksin. Maanantai aamuna ennen Auschwitz I leirille menoa (, joka on siis tämä pääleiri ja työleiri, ei tuhoamisleiri) en ehtinyt ajatella mitään. Lähdettiin hostellilta kiireessä koko 35 ihmisen porukka ja vasta Auschwitz museon ulkopuolella alkoi vasta aivot pörräämään. Arbeit macht frei -kyltin alla oli jotenkin kummallinen olo. Mut valtasi koko päiväksi ilkeä kolea olo. Tuntui kuin luut olisi jäässä, mutta toisaalta se jää oli vain mun ihoni alla. Ensimmäinen tunti opastetusta kierroksesta Auschwitzissa mulla meni vain rauhoittumiseen. Olin tosi hämmentynyt ja levoton enkä osannut hengittää.

Meillä oli leirissä älyttömän hyvä opas ja kun pääsin alkujärkytyksestä ylitse pystyin myös keskittymään tähän opastukseen. Parakit olivat täynnä tosi hyviä museonäyttelyitä koskien eri aiheita ja kohtasin paljon faktoja, jotka hymyilyttivät, mutta myös niitä, joista pala nousi kurkkuun. Etenkin parakki 11 oli mulle ahdistava kokemus. Se oli tunnettu vankien pahimpana painajaisena, jonne kukaan ei halunnut, sillä sieltä tultiin harvoin elävänä ulos. Parakki 11:sta kellari oli täynnä erilaisia sellejä, joissa vankeja kidutettiin, joko heitä näännyttämällä, seisottamalla heitä pienessä tilassa, pitämällä pimeässä huoneessa... Siellä mun oli vaikea olla. Kapusin portaat ylös kyyneleet silmissä. Siinä rappusissa vastaan tuli toinen opiskelijaporukka ja käytävässä oli ihmisiä, mutta oli tosi hiljaista.

Vielä pahempi paikka oli sisäpiha parakkien 10 ja 11 välissä ja sen päätyseinä. Teloitusseinä, jonka edessä oli aikoinaan ammuttu 7000 vankia. Mua ahdistaa vain kirjoittaakin siitä. Se oli vaikein paikka, jossa olen koskaan seissyt. En vain voinut ottaa kuvia. En ole koskaan ollut niin hiljaa kuin siinä. En ole lainkaan uskonnollinen, mutta siinä kohtaa lähetin johonkin niille vangeille anteeksipyytöni ja toivon, että joku kuuli mun suruni ja myötätuntoni.

Se paikka kummittelee yhä mun mielessä, kuten myös Auschwitz I leirin pieni krematorio, jonne päästiin/jouduttiin sisälle. Sitä kolkomassa tai pelottavammassa paikassa en ole varmaan ikinä käynyt. Eihän se muulta näyttänyt kuin betoniselta rakennukselta, jossa oli kaikkialla matala katto, sisään tullessa ensin kaksi pienempää huonetta ja sitten iso kalusteeton harmaa huone ja seuraavassa huoneessa uunien luukkuja. Niin eihän se pahalta kuulostakaan. Mutta moni kakku päältä kaunis, vai? Mä olin tarrautuneena ystävääni Saraan ja tuntui, että olisin ollut kohmeessa.

Olen tosi onnellinen, että mulla oli mukana ystävä, johon tiesin pystyväni tukeutumaan, jos siltä tuntuisi. Yllä olevassa kuvassa on Sara, johon tutustuin ekalla hissan kurssillani lukiossa, mutta uskomatonta mutta totta... Vasta Puolan reissun aikana musta tuntuu, että ollaan todella tutustuttu ja meistä tuli ihan lähes erottamattomat. Jaettiin vaikeudet, viiden litran vesitonkka, omaisuutemme ja toistemme voimat keskenämme, ja rankoistakin hetkistä tuli vähän helpompia. Olisin tullut varmasti pahemmin raunioituneena takaisin, jos Sara ei olisi ollut mukana. Auschwitz-Birkenaun tapaisessa paikassa tarvitsee sen jonkun, jonka kädestä voi ottaa kiinni, kun on tarve. Kävelin Saran kanssa käsikynkkää varmaan kymmeniä kilometrejä tuon neljän päivän aikana: välillä väsymyksen takia, välillä pelon ja välillä lohdun ja ystävän tarpeessa.

Kaikesta - rankasta, kamalasta ja tunteellisesta - huolimatta kannattaa muistaa, että Auschwitz-Birkenau on museo. Ja sen annista kannattaa ihan tosissaan ottaa kaikki irti. Kannattaa katsoa ja tutkia. Mä olin jotenkin unohtanut tämän seikan ja vain mietin sitä, miltä musta tuntuu ja mitä mä ajattelen, kun saavun leiriin. Parakit eivät ole täynnä vanhoja, lahoavia sänkyjä tai jotakin mitä niistä odottaisi löytävänsä vaan niistä löytyy tietoa, kuvia, dokumentteja, vangeille kuuluneita esineitä, asiakirjoja... Mielettömästi kaikkea tutkittavaa. Se on musta hyvä, sillä olivatpa ne tiedot kuinka hirveitä tahansa, niin jotenkin se fakta sai ainakin mut pysymään jotenkin ryhdissä ja järjissäni. Tietoa tulee älyttömästi lisää oli sitten lukenut ennakkoon vaikka kuinka monta kirjaa tai katsonut vaikka kuinka monta dokumenttia.

Meidän ollessamme Auschwitz I -leirissä meillä oli mahdollisuus tutustua ns. Kansainvälisiin näyttelyihin, jotka käsittelivät eri maalaisten ihmisten ja eri maiden kohtaloa holokaustin aikana sekä pääsimme tutkimaan vankien luomaa taidetta eräässä workshopissa. Molemmat sellaisia juttuja, jotka avasivat tosi erilaisia asioita. Kansainvälisistä näyttelystä itse tutustuin Puolaa koskevaan näyttelyyn (yllä oleva kuva, jossa katson kuvia) ja sitä voin lämpimästi suositella. Myös upea erikoisuus, johon päästiin ryhminä tutustumaan oli konstruktointi osasto, jossa 16-17 alan ammattilaista pitää alkuperäisessä kunnossaan mm. parakkien kylttejä, vankien matkalaukkuja, kenkiä, erilaisia astioita, hammasharjoja, kirjeitä, papereita ja kaikkea tavaraa, mitä Auschwitz-Birkenausta on löytynyt.

Kaksi yllä olevaa kuvaa on tiistailta. Maanantaina kävimme vain Auschwitz I leirissä eli pääleirissä, joka toimi vain työleirinä (vaikka sieläkin oli pieni krematorio). Tiistaina, toisena päivänä, mentiin bussilla Birkenaun tuhomisleirille. Se sijaitsee about 3 kilometrin päässä pääleirissä ja jos sen missaa ja käy vain Auschwitz I:ssä... Voin sanoa, että olet menettänyt puolet siitä oikeasta kokemuksesta, koska Auschwitz I näyttää loppujen lopuksi todella kylämäiseltä. Mä voin kylmästi sanoa, että mä totuin sen kylämäiseen, 20 parakin näkymään aika hyvin kahden päivän aikana. Tuntui aluksi pahalta ajatella näin, mutta oikeasti: se ei ole kovin iso ja taloja on vierekkäin kuin kylässä. Jos ei mene parakin 11 lähelle tai ei tietäisi krematoriosta tai paikan historiasta niin ei sitä kammoksuisi.

Ihan toinen juttu on Birkenau eli Auschwitz II, joka oli se todellinen pahuus. Se leiri, jossa ihmisiä tuhottiin. Meidän päivänämme sää oli harmaa, sumuinen ja kolea, juuri sellainen, jollaisena kuvittelinkin sen. Ja tämä paikka oli ihan toisenlainen kuin pääleiri. Parakkien jäänteitä jatkui silmänkantamattomiin, puiden takaa paljastui krematorioiden tiilijäänteet ja rakennus, jossa vangeilta riisuttiin vaatteet, jossa heidän hiuksensa leikattiin ja jossa heistä tehtiin todella vankeja. En ikinä kuvitellut, että Birkenau olisi niin älyttömän suuri. The Gate of Death:iksi kutsutun Birkenaun symbolin tornista pystyi vain katsomaan sitä näkymää. Leiri jatkui metsien rajoihin asti ja taakse puiden taakse oli piilotetti kaasukammiot ja krematoriot.

Birkenaussa parakit eivät ole museoituja. Ne on suojeltuja, mutta entisessä kunnossaan. Sänkyjä ei puisissa enää ole jäljellä, mutta niistä silti näkee kuinka karut olot vangeilla on olleet. Vessaparakit (yllä oleva kuva) ja suihkut olivat kylmiä ja kurjia. Lasten parakissa oli sisääntulon luona muutama kaunis maalaus tekemään paikasta kivemman oloisen, mutta ei mitään parakkia mukavaksi voinut sanoa. Minulla oli paljon päällä, mutta mulla oli silti kylmä (johtui varmasti myös koleasta ilmasta, mutta myös siitä, että kun kohtaan jotain järkyttävää niin mun keho prosessoi sitä niin, että mun vain tulee kylmä). Mietin vain miten kukaan on voinut pärjätä sellaisissa raitapyjamassa vaikka talvella?

Muistan olleeni Birkenaussa hädissäni siitä, miksen tunne mitään. Mä piilouduin kamerani taakse tai juttelin, kyselin ja kävin keskustelua oppaan kanssa aiheesta. Vaikka mua kylmäsi ja järkytti monet faktat, ja esimerkiksi matka krematorioille päin oli mulle aika pysäyttävä sillä oppaamme osoitti yhtä kyltissä ollutta kuvaa ja sanoi: "Tuo kuva on otettu tässä ja se on noista ihmisistä viimeinen valokuva, jota heistä on. He ovat kuolleet parin tunnin sisällä sen ottamisesta. Tästä he kävelivät." Mulle tuli tukala olo ja pala kurkkuun, mutten itkenyt tai ahdistunut. Mä pelkäsin, että olin mennyt nyt tunteettomaksi ja mietin miksi mun oloni oli vain tyhjä. Tunsin samaa harmautta kuin se sää oli sinä päivänä. Tunteet purkautuivatkin sitten sinä iltana ennen nukkumaan menoa. Tällaista paikkaa ja näistä asioita ei ole helppo käydä läpi. Siksi mulle on ihan okei, että en vieläkään ole halunnut päästää kaikkea ulos.

Yllä olevat kuvat ovat krematorio V luota. Tosiaan sonderkommandoiksi kutsutut juutalaiset, jotka joutuivat työskentelemään krematoriossa polttaen kaasutettujen ihmisten ruumiit, sytyttivät krematoriot palamaan ja tuhosivat ne muistaakseni vuonna 1943 (?). Niistä on jäljellä vain isot kasat tiiliä. Tiilijäännöksien reunoilla oli ruusuja ja juutalaiseen tapaan asetettuja kiviä. Viidennen krematorion vieressä oli neljä hautakiveä, jossa luki neljällä eri kielellä, että niiden takana olevalla pienellä aukealla oli monien tuhansien hautapaikka. Se oli hirveän surullinen paikka.

Lämmin olo mulle tuli saunaosastoksi kutsutussa rakennuksessa (näkyy yhdessä yllä olevista kuvissa, Saran vieressä taustalla), jossa oli isojen huoneiden ja faktalaattojen päätteeksi huone, jossa oli älyttömästi vangeilta riistettyjä kuvia. Musta näiden kuvien katseleminen oli ihanaa. Siinä oli paljon muistoja ja tunteita koskemisetäisyydellä. Onnellisia ihmisiä, kuvia sisaruksista ja aviopareista, perheistä... Meillä oli valitettavasti tosi vähän aikaa tutkia näitä kuvia, mutta ehdin painaa mieleeni muutamia. Tuntui ihan älyttömästä, että niin kauniita, komeita, suloisia, ihan tavallisen näköisiä ihmisiä oli... tuomittu ja tuhottu. Onneksi heitä ei ole unohdettu. Tuntui hyvältä muistaa heitä siinä ja hetkeä myöhemmin muistomonumentilla, josta on alla kuvia. Tuo monumentti oli tavattoman kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan ja yksi tunteillisimmista paikoista, jossa olen koskaan ollut. Pidimme koko ryhmä hiljaisen hetken monumentin luona. Vaikka se oli vain muutaman minuutin.

Meidän opettajista toinen sanoi jotakin tämän tapaista (joka me varmaan kaikki muistetaan koko loppuelämämme): "Pidetään parin minuutin hiljainen hetki tässä. Jos voitaisiin niin oltaisiin minuutti hiljaa, jokaisen uhrin muistoksi, mutta sitten seisoisimme tässä kaksi ja puoli vuotta." 

Mä en ole kunnolla prosessoinut tätä asiaa edes loppuun. Olen solminut ajatukset pakettiin ja laittanut ne päässäni hetkeksi sivuun. Olisihan tässä syyslomalla ehtinyt ajattelemaan, mutta neljän päivän intensiivisen holokausti -matkailun jälkeen tuntui, että haluan paeta hetkeksi synkkiä maisemia. Henkisesti olen vieläkin tosi väsynyt.

En ole puhunut näistä mun omista kokemuksista tai tästä matkasta hirveästi. Tämä on ensimmäinen kerta, kun avaan asiaa omalta osaltani näin paljon. Tällaista asiaa, matkaa, kokemusta ei ihan parissa päivässä prosessoida. Olen itkenyt, ollut pakokauhun vallissa, nähnyt unia, mua on ahdistanut ja olen pelännyt joinain iltoina pimeää... mutta en vaihtaisi sekuntiakaan pois. Mikään reissu ei koskaan ole avannut ja antanut mulle näin paljoa. Ei muuten ole mikään reissu ollut myöskään ollenkaan rankka ja painava kuin tämä.

Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että olen käynyt yhdessä maailman rankimmista paikoista vain 17-vuotiaana. Ja tulen palaamaan takaisin vielä joskus. Sekä vierailemaan muilla leireillä. En nimittäin usko, että Auschwitz-Birkenaun kokoinen paikka on sellainen, jonka näkemiseen riittäisi yksi kerta. Se ei ole samanlainen nähtävyys kuin Eiffel-torni tai Big Ben. Tällä paikalla on todella ihan äärettömän suuri merkitys ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokaisen pitäisi nähdä se omin silmin joskus, edes sen kerran elämässään. Se on aivan eri asia olla oikeasti paikanpäällä tuolla. 

Kiitos kun luit. Toivottavasti tästä postauksesta oli apua. Muistetaan tämä, sillä niinkuin eräässä taulussa toisessa näistä leireistä luki: Ne jotka eivät muista historiaa ovat tuomittuja toistamaan sitä.