2014

Kaikkea, ihan kaikkea on tapahtunut tänä vuonna ja musta on tosi hassua, että tää vuosi ois niinkun tässä. Kun yrittää prosessoida sitä mitä kaikenlaista sitä on tehnyt vuoden aikana.. Ilman kuvia toi ois aivan mahdotonta. Mä taistelin monet tunnit tän postauksen kuvien kanssa ja pohdin mitkä ovat ne kuvat mitkä kertovat mun tästä vuodesta eniten. Löysin mun koneelta kaikkea niin ihanaa, niin onnellista ja mahtavaa, että välillä itkin oikeasti onnesta. Tajusin noita kuvia valitessani kuinka ihanaa mulla on oikeasti tänä vuonna ollut. Totesin Jululle eilen, että tää vuosi on ollut parempi kuin mikään muu aikaisempi. En oo kokenut olevani epäonnellinen missään vaiheessa. Ehkä stressaantunut, ylityöllistynyt, perfektionistin vikainen, epätyytyväinen ja/tai hermoromahduksen partaalla, mutta missään vaiheessa mä en ole ollut epäonnellinen (ainakaan kauaa), koska kaikki muistot tältä vuodelta saa mut ainoastaan hymyilemään. Tästä vuodesta on hyvä kertoa.

Mä pääsin Lontooseen, mä vietin siellä ne muutamat täydellisimmät päivät ikinä, mä näin elävänä Taylor Swiftin O2 Areenalla mun parhaan ystävän kanssa ja itkin onnesta. Meinasin oksentaa punaisessa bussissa, koska en ollut syönyt/juonut mitään liian pitkään aikaan. Se oli hirveintä mitä tänä vuonna oon fyysisesti tuntenu. Mä vedin valtavan kokoista matkalaukkua ja muistan yhä sen ensifiiliksen, kun nousin niistä tunneleista (Holboarnin metroasemalla) oikealle lontoolaiskadulle ja näin punaisia busseja, ihmisiä ja valoja vaikka kello oli kymmenen illalla. En oo eläessäni ollut niin hukassa ja niin oikeassa paikassa samaan aikaan, niin hämmentynyt ja niin perillä kaikesta, niin peloissani ja niin luottavaisinmielin mistään ja missään. Toi koko matka on yhä niin absurdi asia. Mua naurattaa, kun ajattelenkin niitä videoita Taylorin keikalta. Me itketään ja huudetaan niissä Julun kanssa.. mikään ei kuullosta niin kamalalta.

Absurdimpaa on se, että mä nään Taylorin uudestaan ensi vuonna. Kaverit, mä lähden kesällä Amsterdamiin.

Mä olen nähnyt kun vuodenajat vaihtuu, kokenut ne kaikki neljä (ja syksy on silti paras) ja pitänyt mun ystävät niin lähellä kuin vain olen pystynyt. Mä olen ymmärtänyt ja tajunnut yhtäkkiä kuinka onnekas mä olen, kun tällaiset ihmiset haluaa olla mun kanssa. Ja mä rakastan niitä niin paljon. Ne parhaat on upeita ja louistavia tyyppejä, jonka seuraan en tosissani kyllästy koskaan. Monetko aamupalat me ollaan syöty keskipäivällä? Niin monet ja niitä on miljoona samanlaista aamua edessä eikä mua oikeasti kaduta yhtään. Musta aamupalan syöminen kaheltatoista on parasta!

Multa on kysytty ainakin 600 kertaa minkätakia mulla ei ole älypuhelinta ja mä olen kysellyt helmikuusta asti pitäisikö mun leikata hiukset. Mä en vieläkään osaa vastata siihen ja nyt mietinkin.. onko tämä viimeinen vuosi, kun mulla on Nokian kapula? Mitä tapahtuu ensvuonna? Mä stalkkaan silti mulle tärkeimpien ihmisten Instagram:eja (koneelta). Mä olen nähnyt kun niiden käyttäjänimet vaihtuu ja kuvia tulee lisää, photobombaan niissä monissa ja ihmiset voivottelee, kun mua ei voi tägätä mukaan.

Oon ihastunut polaroideihin, uusiin biiseihin, lisää vaan kirjoihin, rakkaustarinoihin, jouluvaloihin ja kynttilöihin, kirja-/leffa-/sarjahahmoihin, Blogilatesiin ja juoksemiseen vaikka sitä viime vuonna sydämeni pohjasta vihasin. Oon nähnyt mun ystävät meidän ruokapöydässä syömässä intialaista ruokaa. Meitä on niin monta erilaista ja silti ollaan kaikki hyvin sovussa ja kaikille riittää ruokaa. Itseasiassa ollaan syöty monet ateriat meijän ruokapöydässä jostakin syystä. Mä olen onnellisesti nähnyt, kun kaverit ja muut saavuttaa niiden unelmia ja selviytyy kaikenlaisista haasteista. Oon oppinut lukioista ja mua pelottaa, koska yhteishaku vaan lähenee. Onneks noi kokeneemmat lukiolaiset on auttamassa mua!

Monet leffat on käyty kattomassa ja Julu rakastutti mut perinpohjin ilta-/yönäytöksiin. Ollaan itketty ja naurettu mahamme kipeiks. Vuoden parhaita leffateatterileffoja on olleet The Lego Movie, Book Thief, If I Stay ja The Fault In Our Stars eikä noista pääse mihinkään. 3:sta noista 4:stä mä itkin, yllätys. Mä en tiedä miten seuraava vuosi voi musiikillisesti voittaa tän vuoden! Koko vuosi on ollut täynnä myös ihan mahtavia biisejä, joidenka tahtiin oon tanssinu niin rannalla, kotona kuin kaupoissa, kokoajan ja silloin tällöin. Thinking Out Loud (ja koko muukin Ed Sheeranin "X"), Bang Bang, Problem, All About That Bass, Animals,  Rude, Fancy, Take Me To Church, Boom Clap, Rather Be, koko Taylorin 1989.. Tossa ei ole edes niitä kaikkia! Niin paljon hyviä biisejä ja ihania hetkiä niiden kanssa. ♥

Join elämäni ensimmäiset Starbucks:it tänä vuonna, kävin toista kertaa Ruotsissa ja totesin Desucon:issa cossatessani Disney:n Tangled -leffan Tähkäpäätä, että "miksei mulla ole laineikkaat blondit vitsin pitkät hiukset?", koska tossa cossissa tunsin itteni niin kauniiksi ja söpöksi, että oksat pois! (Vitsin pitkien hiuksien sijaan mä leikkasin hiuksia 8 senttiä..)

Mä ehdin käydä riparin, konfirmoitua ja maistaa ihan kamalaa ehtoollisviiniä. Mulla oli ihanat juhlat ja vietin mökillä seuraavat viikot enkä tuntenu itteäni yhtään niiden rippijuhlien tähdeksi, kun lahnasin ensin omalla mökillä hikisenä ja sitten istuin kalastuveneessä matkalla kohti kesäperheen mökkiä. Leikin niin koirien, kissojen kuin lastenkin kanssa ja istuin päiviä koneella, juttelin kavereiden kanssa ja lagasin tumblr:issa kun pikkuveli juoksi lenkeillä ja treenasi, koska lätkäpelaajat ei pidä lomaa. Mun ois varmaan myös balleriinana ollut hyvä urheilla, mutta mä en tehnyt sitä silloin. Juoksin pari kertaa viikossa ennen kuin syksyllä tuli kylmä.. Sitten siirryin sisälle ja aloin tehdä Blogilatesia enkä ole vieläkään kyllästynyt. Tää on parasta.

Jo kolmannen kerran sain viisi mun yhdistä parhaimmista ystävistä meijän mökille (itseasiassa ne tunkee sinne joka vuosi.. ne ilmeisesti tykkää olla siellä, niinkuin me) ja se viikko oli taas jotain niin mahtavaa. Öitä jolloin katottiin Netflix:istä Avataria ja Barbie: Life In The Dreamhousea hulluina maratoneina, naurettiin meijän kahdelle rammalle, uitiin, syötiin, naurettiin ihan liikaa, ällötettiin Julu ja Emmy hiuspökäleillä, pompittiin niin saakelisti trampalla ja pyöräiltiin maailman huonoimmilla ja uskollisimmilla pyörillä.

Ihan totta.. me ei ikinä Loviisassa pyöräiltäs millään muilla pyörillä.

Mä täytin viisitoista. 15. And when you're Fifteen feeling like there's nothing to figure it out but.. ♪ Ja se oli se päivä, kun mun Facebook -seinä täyttyi tosta biisistä, koska kaikki (jotka mun kavereista ovat kuulleet kyseisen biisin Taylor Swift:iltä) tiesivät, että mä haluan sitä. Ja sinä päivänä tuli jälleen ehkä hieman masentava dokumentti WTC-tornien siitä turmasta, koska you can't do anything if that happened the same day (but you didn't born the same year, haha). Mä rakastuin syksyn väreihin, taas, ja kuivatin lehtiä mun Potter -kirjojen välissä, ostin Stockmannilta kalleimman huivin mitä omistan eikä sekään ollut edes kahtakymppiä, pidin farkkutakkia lähes viimetippaan asti ja lopulta oli pakko luovuttaa ja vaihtaa se lämpimämpään. Mä ahdistuin koulusta, itkin ja onneks Ammattilaiset (eli Emu, Eve ja Julu) veti mut pois perfektionistin maailmastani ja napsauttivat sormia mun silmien edessä.

Mun pitää oppia rentoutumaan, jep.

En tiennyt yhtään, että halusin kuunnella 80-luvun innoittamaa pop-musiikkia, mutta onneks Taylor tiesi ja teki ton levyn. Mä olen tosta naisesta niin ylpeä ja onnellinen. Mä menin sekaisin kun se seurasi mua tumblr:issa 10.11.2014 ja se on mun tän vuoden suurin saavutus. ♥ En kyllästy kuuntelemaan 1989:ta ollenkaan. Haha, jep. 1989 on ollut lokakuun lopusta lähes nonstoppina pyörimässä. Vaan jos Emmy tai Julu oli soitattamassa niiden ENFP/ESFP white-girl-party musaa (tai jos olin viikonloppuna aamusta hereillä isin kanssa telkkarin ja MTV:n ääressä) niin silloin Taylor ei soinut - ainakaan koko aikaa. Mä innostuin noiden ihmisten kanssa Myers Briggs -persoonallisuusteorioista ja kannan ylpeänä kirjainyhdistelmää ENFJ. Me ei puhuta enää ikinä varmaan mistään muusta kuin näistä, koska tää on niin kivaa. Mä tajusin vähän väliä kouluttautuvani parhaillaan isoseksi, kävin muutamalla seurakunnan leirillä ja unohin yhden tapaamisen. Nukuin pari kertaa pommiin koulusta. Tutustuin tumblr:issa muutamaan maailman upeimmista ihmisistä. Opettelin (ja opettelen yhä) kroatiaa, koska Sara ei tiedä, että sitä mä olen tehnyt. Bok, Sara! Volim te!

Ihastuin mun kavereihin ja niiden epätäydellisyyksiin joka kerralla lisää, kun niitä ihmisiä tapasin. Itkin onnesta, kun tasa-arvonen avioliittolaki hyväksyttiin ja halasin yhtä sitä yhtä ihanaa ystävää, johon toi avioliittolaki vaikuttaa ja kerroin, kuinka onnellinen mä olen, koska nyt sen ei tarvi pakosta mennä juuri miehen kanssa naimisiin, jos se sattuiskin löytämään jonkun ihanan ja kauniin tytön miehen sijasta. Mä hävitin myös mun kaikki kynät, koska oon niin epäitsekäs ja lainaan niitä aina muille. Ugh. Ostin uusia huulipunia ja -rasvoja, hukkasin mun Victoria's Secret:in hajuveden ja paljon muutakin.

Mä söin vakavana jäätelöä, koska Eve pyysi. Oon nukkunut ihanien ihmisten vieressä ja tuntenu oloni turvalliseks ja kotosaks. Ollaan nukuttu niin koulun liikkasalin lattialla kuin meillä, Evellä ja Emmylläkin, teltassa, perunakellarissa (koska meijät lukittiin sinne), pehmopatjoilla ja karummilla alustoilla. Nauranut mun perheen kanssa niin paljon ja viettänyt niiden kanssa aikaa. Nauranut myös mun koirille, koska ne on kaks torveloa. Joskus niiden päässä ei taida olla muuta kuin styroksia. (Tai sitten Armi on paljon fiksumpi kuin minä.. Kerttu nyt on ihan sekasin.) Mä olen maalannut. Mä en ole siinä hyvä, mutta tykkään siitä. Oon ihaillut Saran maalauksia ja lähettänyt sille Kroatiaan joululahjan. Skypettäny sen kanssa ja tuhlannut tunteja vaikka mihin.

Ujuttanut huonot ääreisverenkiertoiset, = jääkylmät. sormet uusiin lapasiin.

Joskus sitä on vaan pakko mennä kattomaan ihan karsean huonoleffa parhaassa seurassa ihanan ruuan kanssa ja nauraa, koska suomalaiset kauhuleffat on komediaa. Mun tän vuoden (ja ikuisuuden) lempiherkkuja ovat olleet karamellipopparit ja banoffee -pi. Taju Mun kone on nyt täynnä idiootti webkamera -kuvia musta ja Julusta, koska me rakastuttiin sen Mac:in kameraan ja sen asetuksiin. Kello on 02:39 ja tää on viimeinen päivä tätä vuotta. Monetko yöt oon ollut hereillä kavereiden kanssa tähän aikaan? Mitä me ollaan silloin tehty? Syöty yöpalaa, lagattu koneella, katottu jotain leffaa/sarjaa, naurettu, puhuttu, nukuttu, juostu ulkona.. Koin tänä vuonna mun elämän ekan Traconin Tampereella ja valvottiin koko yö. Se oli kamalaa, mutta sen arvosta. Mä oon ollut niin monessa paikassa, yksin tai pienemmässä/isommassa porukassa. Oon ollut muutaman kerran Suomen rajojen ulkopuolella, oon ollut Hangon saaristossa ohjaamassa mua nuorempia leiriläisiä, oon ollut mökillä ja kotona, rannalla, Lahdessa ja Järvenpäässä, koulussa, kahviloissa, Korkeasaaressa, Emmyllä yötä.. Oon pohdiskellut miljoonia asioita ja kysynyt liikaa kysymyksiä, huomannut olevani tosi utelias ja tajunnut tärkeitä asioita.

Mä ajattelen aina muita ihmisiä vaikka pitäis ajatella itseäänkin. Tässä on mun huono puoli: ajattelen liikaa muita.

Mä olen kuitenkin tajunnut olevani kaunis ja hyväksynyt virheitä ja tehnyt niitä sitä hyväksyttyäkin enemmän, mutta onneks monet niistä on aina ollut korjattavissa. Oon oppinut olemaan ylpeä itestäni ja sanomaan "Kiitos", kun kehutaan. En enää sano "Ei, sä oot ihana!" vaan kunnioitan sitä, että musta ajatellaan jotakin sellaista. Mä olen tanssinut suruuni, leikannut hiukseni, opetellut elämään tasapanoisesti ja terveellisesit, tajunnut että joskus on ok olla ei-ok, kuunnellut niin hyvää musaa, antanut päivien mennä ja valua ohi, nauttinut elämästä, ollut kiireinen, rakastanut mulle rakkaita ihmisiä täysillä, tutustunut itseeni paremmin (mutten vieläkään tunne itteäni niin hyvin), avannut lahjoja ja antanut niitä, hyppinyt ulkona kun sataa, hylännyt vanhan blogini, tehnyt uuden, yllättynyt, esiintynyt, nukkunut, valvonut, ollut ylpeä ja iloinen ja surullinen ja vihainen ja yli emotionaalinen, puhunut ihmisille Taylorista ja tanssinut kaupassa vaikka ihmiset kattovat oudosti. Musta mä olen elänyt aika hyvin.. Aika hyvin? Muutaman tunnin päästä tulee uusi mahdollisuus elää seuraava paljon paremmin. ♥ Mulla on uudelle vuodelle lupauksia ja oon innolla alottamassa vuotta 2015!

Kiitos tästä vuodesta. Mulla on ollut mahtavaa.

Christmas Wishes

Christmas Wishes by vilmabrownie

Joulu on ihan hyppysissä ja siksi mäkin innostuin esittelemään joululahjatoiveitani teille. Rakastan joulua lähes yli kaiken. Toivelistan lahjoista rustaan heti Halloweenin jälkeen marraskuun alussa eli tontun ovat ehtineet tarkkailla sitä jo parisen kuuakutta vaikka sen vasta nyt näin joulun alla teille hulluissa jouluviboissa esittelen. En todellakaan odota saavani kaikkea toivomaani, mutta musta on tärkeää, että saa toivoa! Se on oikeasti tärkeää ja ihanaa. Jouluna oudotkin toiveet tuntuu toteutuvan. Onneks toivominen ja haluaminen on ilmaista. Parasta on se, kun jos niitä paketteja saa ja availee voi vain arvailla mitä sitä sieltä paljastuukaan. :-) On hauska myös tajuta kuinka lahjatoiveet muuttuu vuosien myötä! Mulla äiti ainakin säästelee lähes kaikki toivelistat vuosilukuineen ja niitä on hauska vertailla myöhemmin. Mun joulutoiveet kollaasiksi teille kasasin Polyvoren avulla, kiitos Sennin vinkkauksen!

❤  Polaroid -kamera: Kun Eve hankki sen polaroidin niin aattelin, että se on niin ihana ja söpö, että varmasti on pakko hankkia oma jossakin vaiheessa. Mun polaroidkuume kasvoi entisestään, kun Taylorin uudessa albumissa 1989 oli tosi paljon polaroidviboja ja jotenkin koko ton polaroid -kameran idea on niin ihana. Se, että saa sen juuri otetun kuvan käteen heti ois ihan erilaista kuin sen, että näät sen järkkärin näytöltä. #vintage
❤ Muumi muki ja -kulho: Mä olen oikeasti Muumi -fani. Sarja on ihana, kirjat on ihania ja kaikki tää ympärillä pyörivä Muumi -krääsä. Varsinkin nuo astiat on niin koukuttavan söpöjä, että mun on ihan pakko saada edes jonkinlainen sellainen. Tuo Mymmeli -muki ja kulho ois se mun lemppari. Mukin kaverina vihree tee ois ihanaa ja sekin lukee mun listassa.
❤ Finnkinon leffalippuja: Leffassa käyminen on ihan parasta, mutta mulla on harvoin rahaa siihen. Leffaliput saattaa maksaa milloin mitäkin ja hankittavaa on muutenkin paljon aina niin nää Finnkinon lahjaleffaliput on pelastanut mut varmaan kolmena peräkkäisenä jouluna. Tää on parasta ja niin tarpeellista suurena Finnkinon ystävänä.
❤ Fjällräven Kånken -reppu: Tässä on jo kolmas joulu, kun toivon tätä reppua. Muistan kun Emmy vaalenapunaisen Kånkeninsa sai, kun se pääsi ripiltä ja sen jälkeen noi reput mun näköpiirissä ovat vaan lisääntyneet. Mulla ei ole yhtään hyvää reppua ja tarttisin semmosen tosi paljon. Tossa ois tilaa, se ois yksinkertanen ja merkki on tosi hyvä. Tumman punanen "kettureppu" ois ihan unelma vaikka eihän tolla värillä oikeastaan ole väliä. 
❤ Taylor Swiftin joululevy: Tätäkin toivon jo useampaa kertaa. Mulla on lähes kaikki muut Taylorin levyt paitsi tämä, joka on täynnä Tayn covereita ihanista joululauluista. Kuuntelen näitä biisejä sitten usein YouTubesta, mutta haluaisin kyllä tuon levyn ihan omiin kätösiini tuollaisena. Tätä on vaan kuulemma vaikea löytää mistään kaupasta.. Joulupukki ei kuulemma/ilmeisesti ole hyvä tilaamaan netistä ja ainakin CDON.Com:issa tämän olen nähnyt.
❤ Lahjakortteja: Mikäs sen parempaa kuin saada lahjakortteja lempikauppoihin ja päästä sitten joulun jälkeisiin alennuksiin ostelemaan vaatteita ja muuta kivaa? Lahjakortit on tosi käteviä ja mulla on jopa jo lista niistä vaatteista ja jutuista, jota lähden aleista sitten hakemaan! Lahjakorttejen lisäksi toivon klassisesti myös rahaa, koska kesällä on tulossa yksi matka, jonne sitä tarvitsisin ja tästä matkasta saatte varmasti kuulla pian lisää.. ;-)
❤ Kirjoja: Kirjat on aina sitä parhautta. Ei ole ollut joulua 5 vuoteen, että en ois toivonu kirjoja. Tänä vuonna toivon Gayle Formanin If I Stay -kirjan juuri tuota osaa, mutta myös toista osaa. If I Stay:n olen jo lukenut jokin vuosi sitten, mutta olisi ihana saada se omaan hyllyyn uudestaan luettavaksi. Kolmantena kirja toiveena on Rick Riordanin House Of Hades näin Percy Jackson -fanina se on pakko saada ja lukea, koska edellinen kirja loppui niin järkyttävästi.
❤ Lush -tuotteitta: Parina viime vuonna THE BODYSHOP on ollut mun ykkös ihonhoito ja kosmetiikka kauppa, mutta tän vuoden aikana oon vain rakastunut Lushiin niin syvästi ja noi kaikki joulujutut on vieneet multa pikkusormen. Käsi tulee perässä, koska viakka en näitä joulujuttuja saisi lahjaksi niin mä menen kynsin ja hampain hakemaan joulun jälkeen. Toi Snow Fairy -suihkugeeli ja Baked Alaska -saippua on ihan ykkös toiveet. Tuo kultaisen paketin muotoinen kylpypommi on listalla vaikka meillä ei ammetta olekkaan. (Sniikkaan jollekkin kylpemään sitten..)
❤ Elokuvia: Lempparileffat omassa hyllyssä on vaan se juttu. Netflix on kätevä, mutta se, että leffat saa konkreettisesti omaksi on mulle tosi tärkeetä. Niiden klassikko ja mun suosikki Disney -leffojen lisäksi toivon mun tän vuoden lempparileffoja eli The Fault In Our Stars:ia ja If I Stay:ta.. Äiti haluaisi TFIOS:in ainaki nähdä!
❤ Tuoksukynttilöitä: Tänä syksynä oon taas tajunnut kuinka ihania kynttilät on.. Toivottavasti tunnelmallisten tuoksukynttilöiden kaverina saisin vielä listalla olevat piparminttukarkit ja joulusuklaat. Niiden kanssa ois ihana fiilistellä ja kattoa, kun ulkona sataa lunta. Ja onneks lunta tuli vihdoin tänne Etelä-Suomeenkin! Voi, sitä mä toivoin kaikista eniten. ♥

Minkäslaisia joulutoiveita teiltä löytyy? Onko samoja, kun mun listassa? :-)

Got a long list of Starbucks lovers?

Kaikkea sitä ehtiikin tapahtua niin nopeasti, että ei ehdi edes laittaa kaikkea ylös. Edellisestä postauksesta on vaikka kuinka kauan ja koko ajan tapahtuu. Sillon kun loin tän blogin lupasin itselleni, etten vihdoin ota jostakin asiasta stressiä. En ala panikoimaan, jos en parin viikon aikana jotakin postaa. Ja mä olen oikeasti toteuttanut tätä juttua. Edelliseen blogiin juttua tuli välillä ihan väkisin vääntämällä, mutta tästä en tee itelleni pakkopullaa vaan kirjotan/postaan, kun siltä tuntuu. Nyt tuntuu siltä, asiaa on paljon, ihania kuvia ja joulukuu vaikkei vielä hiutalettakaan lunta.

Edellisen postauksen kuvat ja teksti kertoivat siitä kuinka harmaalta ja ahdistuneelta musta tuntui. Vierähtänyt kuukaus on muuttanut paljon ja mulla on paljon parempi olo ja motivaatio kasvanut moniin juttuihin. Ensinnäkin tänään on Taylorin 25-vuotissynttärit ja tää päivä on ollut aivan ihana ja siitä kohta lisää, haha! Joulufiilis on jo katossa, kokeet jo ohitse (thank god!) ja viimeset balettitreenit on treenattu. Ja niin tää lauantai kului ihanasti viiden muun Swiftien kanssa, joihin tutustuin Facessa ja oli niin ihana nähä; muutamaa niistä ekaa kertaa ja muutamaa jo toista tai useampaa. Noi ihmiset rulettaa niin huolella! Starbucksissa Pihlan kuppiin kirjotettiin "Happy Birthday Tailor". Me naurettiin sille ja mun kupille, johon kirjotettiin Meredih. On ihanaa, kun Wilmaan ilmestyi pariviikkoa sitten äikänpäättötyön numerona 10- ja sain marraskuun vikana viikonloppuna hengata parhaiden ihmisten kanssa pikkujoulujen merkeissä (= jutella niin monista asioista, syödä, tanssia, nukkua paritkin päiväunet, kattoa Yksin Kotona 2:nen miljoonannen kerran ja syödä taas), arvostella Linnanjuhlien asuja tabletin näytöltä Nuuksiossa partiokämpällä viime viikonloppuna ja löytää Matkijanärhi kirjaston hyllyltä ja alottaa sen lukeminen uudestaan. Tää kirja on niin paljon parempi kuin muistin ja nyt oon taas inspiroitunut Nälkäpelistä. Yhdessä isostapaamisen nuortenmessussa se, että pestiin kädet lasimaljassa ja annettiin papin kuivata ne omat kädet.. tuntu jotenkin tosi vapauttavalta ja hyvältä vaikken todellakaan ole kovinkaan uskonnollinen ihminen.

Mä olen onnellinen, koska tasa-arvosesta avioliittolaista äänestettiin hyväksyttyä ja että motivaatio kotona treenaamiseen Cassey Ho:n kanssa on taas tärpännyt ja puolet tästä tekstistä on kirjotettu treenivaatteet päällä. Parasta oli mennä keskiviikkona kymppiin, kattoa koulussa ilmasutunnilla hyvää leffaa ja miettiä mitä kaikkea kivaa on edessä. En ymmärrä miten sain panostettua äikänlopputyöhön noin hullusti ja miten se on 30 sivuinen, mutta onneks on. Mua vähän väsyttää, mutta onneks hymyilyttää kanssa. Oon niin onnellinen, että Emmy ja Eve on taas meillä viettämässä mun kanssa lauantaita ja Tayn synttäreitä vaikka ne vois olla missä vaan muualla. Tää on hyvä päivä. ♥

I think I am finally clean

 

Mä tykkään noista kuvista tosi paljon. Ne on omalla tavallaan niin raakoja ja todellisia, varsinkin noilla hienoisilla mustavalkoisuus -editoinneilla, joihin mä olen rakastunut uudestaan tän syksyn aikana. Mulla on ollut aika rankka ja vaikea viikko koulun takia. Mua on ahdistanut ihan kamalasti, oon itkenyt ihan kamalasti ja hakenut tukea/pakoa Tumblr:ista. Äikän päättötyö pitäis palauttaa ensi perjantaina eikä se ole edes valmis. Päättötyön tärkein osuus, kirja-arvostelut/-analyysit, on ihan kamalia ja kaiken lisäks kokeetkin alkaa tulla vyörynä päälle. Juttelin opon kanssa keskiviikkona lukioista, mua ahdisti ja kun menin takaisin äikän tunnille olin kaikesta ihan paniikista. Oon ikuinen stressaaja, perfektionisti. Siksi tää 9. luokka on tällasta. Noi kuvat sopii tän viikon raakaan aikatauluun ja tunnelmaan hyvin, kuten myös Taylor Swiftin uudelta 1989-albumilta kappale Clean. Se on yksi ton albumin mulle rakkaimpia biisejä. Oon tän viikon aikan myös tajunnut paljon asioita. Aina ei mene hyvin. Mä näytän kauniilta ja todelliselta, epätoivoseltakin, kun katon suoraan kameraan ilman laseja. Joskus on ihan ok ettei ole ok.

You're my best friend

Aina mulla ei ole ollut paljoa ystäviä tai edes yhtä hyvää ystävää, mutta onneks elämässä mennään eteenpäin ja kuvioiden mukana myös ihmiset muuttuu ja vaihtaa paikkaa. Yksi mun elämän parhaimmista jutuista oli, kun internetin kullan kalliit virtuaalihoitolat vielä kukoistivat ja liityin Lastentarha Mansikkaan, joka oli virtuaalihoitoloiden kermaa ja netin eka virtuaalilastentarha. Tutustuin siellä tusinaan ihania ihmisiä, tapasin ne Tsukiconissa 2009 ja vaikka kaikkien kanssa en ole enää niin läheinen kuin toisten; kaikki ovat yhä mun elämässä jollain tavalla mukana. Yksi noista mukana hengaavista ihmisistä on Emmy. Vaikkakin yksi mun iältään vanhimmista ystävistä, niin myös kaikesta huolimatta mun paras ystävä.

Mulla ja Emmyllä on ikäeroa 3 vuotta, mutta se ei ole ollut meille mikään iso juttu. Lähinnä sellainen hassu naurun aihe, kuin se, että meidän tavatessa mä olen ollut juuri ja juuri 10-vuotias ja Emmy silloin jo yläasteella. Nyt meidän suurin juttu iän kanssa on se, että mä olen huimat 15 ja Emmy sitäkin huimemmat 18.. ja sitäkin lapsellisempi ja rennompi. Se on sen erikoistaito. Se kuinka rento ja rauhallinen se voi olla vaikka ihmiset sanookin, että sen pitäis tietää jo minne se menee opiskelemaan ja kaikki yo-kirjotuksetkin tulee keväällä. Emmy on niin hyvä pysymään hetkessä. Mä ihailen sitä niin monessa asiassa, mutta voin sanoa, että toi spontaanius ja hetkessä pysymisen taito on jotain mitä mä toivoisin omistavani myös. Mä rakastan Emmyn naurua, kun joku on niin hauskaa. Kaikki ei oo ihan kotona, jos en tuu iloseks Emmyn suttusesta selfiestä tai naurusta.. Kaikki ei oo kyllä kotona sillonkaan kun oon tän tyypin kanssa. Me ei olla ihan terveitä.

Me tavattiin netissä varmaan se 6 vuotta sitten. Meijän tapaamistarinaa on aina hauska selittää ja kertoa, koska jotkut ihmiset ei koskaan ole kuulleetkaan virtuaalihoitoloista ja niiden ilmeet on aina yhtä hämmentyneitä. Kun tapasin Emmyn vuonna 2009 se oli niin söpö ja pieni kettukiguinen tyttö ja on tosi hassua sanoa, että se on oikeasti kasvanut näiden vuosien aikana. En tarkoita pituutta vaikka varmaan pari senttiä sitäkin. Mäkin oon kasvanut. Oon siitä niin onnellinen, että ollaan kasvettu nää vuodet yhdessä. Mulla on ollut vaikeaa, kuten kaikilla joskus, mutta nekin aidat on ollut helpompia ylittää, kun joku on kiipeämässä sen aidan yli sun kanssa ja kannustaa ja kun sen aidan toiselle puolelle päästään niin se halaa. Mä olen ollut hukassa, Emmykin on ollut hukassa, mutta ainakin me ollaan oltu hukassa yhdessä. Sitten me pällistellään yhdessä maailmaa, etsitään ulos pääsyä ja nauretaan ja onnistutaan ja epäonnistutaan. Me katotaan parhaat ja huonoimmat kauhuleffat yhdessä, syödään jäätelöä ja juodaan sikana teetä. Mä oon kantanu sitä kilometrejä repparissa, koska sillä oli nilkkapaketissa ja kepit. Mä kantaisin sitä vaikka aina repparissa, jos se ois ainoa vaihtoehto olla sen kanssa. Ihan oikeasti.
Se on ihan huikee tunne, kun istut illalla ruokapöydässä joululeipomusten ja glögimukin kanssa, Taylorin joululevy soi taustalla ja tajuut kuinka ihana ja tärkeä ihminen sua istuu vasta päätä laulamassa ja selaamassa Facebookkinsa etusivua sillä hassulla omalla tavallaan. Ja se ihminen on siinä ihan omasta valinnastaan. Se ihminen haluaa olla siinä. Monet ei ehkä tiedä mitä toi tarkoittaa, mutta mulle kaverit ja ystävät ei aina ole olleet itsestäänselvyys. Siksi mulle tämän hetkiset ystävät on niin tärkeitä. Mä joskus epäilin ketkä mun kanssa haluaa olla, mutta on muutama ihminen joiden kohdalla en enää epäröi. Emmyn lisäksi niitä ihmisiä on ehkä viisi, joista oon varma. Se, että Emmy on lähes aina valmis olemaan mun kanssa, on kaunista. Se yrittää tehdä mulle aikaa sen viikossa vaikka olis arkipäivä. Joskus se tulee mun kanssa seinäkiipeilemään ja on yötä keskellä viikkoa. Se on yks parhaista asioista ikinä. Me täytetään yhdessä aamupala pöytä täyteen kaikkea vaikka meitä on vaan kaksi. Me kuvataan mun vanhalla videokameralla tyhmiä videoita. Niitä videoita katotaan harvoin ja siksi niiden videoiden kattominen tuntuu niin hienolta. Emmyn kanssa oon kokenut niin huikeita juttuja. Mä olen vaan niin onnellinen, että tää tyyppi on halunnut olla mun kanssa ja haluaa yhä olla, koska tätä mäkin haluan. Ilman Emmyä tietäisin liian vähän lukioista, MBTI:stä tai parhaista kirjoista. Mä opin aina niin paljon siltä.

"mä en ole koskaan tavannut täydellistä ihmistä, oon vaan tavannut epätäydellisiä tyyppejä, jotka on ehdottomasti rakastamisen arvoisia." Toi on yksi ihanimmista asioista, joita olen lukenut kenenkään blogista. Ja kun Emmy kirjotti ton meidän ihanan vappuloman jälkeen niin istuin koneella kyyneleet silmissä. Mä lähdin kirjoittamaan tätä tekstiä sponttaanisti ja suunnittelematta, koska musta tuntu siltä, että joitain ihmisiä on pakko vaan hehkuttaa vaikkei ne miljoona albumeja myiskään tai loistais miljoona mekoissa punaisilla matoilla Hollywoodissa. Niille voi omistaa postauksia ihan samalla tavalla. Tavallisetkin ihmiset on kauniita, rohkeita ja voimakkaita. Niitä voi ihailla ja niistä voi olla niin ylpeä. Emmy on yksi niistä. Se on fiksu, kaunis ja rohkea, uskomattoman epäitsekäs, söpö ja niin positiivinen vaikka oliskin väsynyt. Se ei ole täydellinen, mutta täysin rakastamisen arvonen. Mä tiedän, etten koskaan kyllästy siihen. Arvostan sitä just tommosena. Erimielisyyksiä saa tulla ja tuleekin, mutta se ei muuta meidän ystävyyttä millään lailla. This love left permanent mark.

1989

Tähän ei riitä sanat. Ostakaa toi albumi, kuunnelkaa se, kuunnelkaa sanat, tanssikaa niiden biisien tahtiin. En tiennyt, että oon tarvinnu jotain näin uutta ja odottamattoman erilaista, mutta mä tarvitsin ja oon ihan sanaton tästä albumista. Juoksin tänään Lexykauppa Äx:ään niin kovaa kuin vaan ratikasta pääsin ja kädet tärisi ja ääni väris, kun kysyin onko mun varaus voimassa ja kortti vapis kädessä, kun maksoin sen ja olin onnellisin ikinä. Hypin pitkin Helsingin kaduilla gasellihyppyjä. Kuuntelin albumin kannesta kanteen yksin mun omassa huoneessa enkä tehny muuta. Se oli täydellistä. 1989 on jotain niin ihmeellistä ja parasta. Taylor, et tälläkään kertaa epäonnistunut. Et varmaan ikinä epäonnistu tällasten asioiden kanssa. ♥

Syysloma = stressitöntauko.

Syysloma on ollut mun kohdalla todella onnistunut, ihana ja täynnä pipariminttuteetä, vähän jo joulun hypettämistä, valokarnevaaleilla kuvailua, neljä paria jäätyneitä sormia ja varpaita, Helsingin alkuyössä leffasta kotiin päin tallustelua, niin paljon naurua ja ihania ihmisiä ympärillä. Kävin Julun kanssa leffassa kattomassa uudestaan Gayle Formanin ihanaan kirjaan pohjautuvan leffan If I Stay, nukuin muutamia öitä kotonakin ja selasin Tumblria yöllä, pohdin leikkaanko hiukset lyhyemmiksi ja niissä hiusinspeissä katoin YouTubesta hiusvideoita, olin Even uudessa kämpässä yötä Even ja Emmyn kanssa ja katottiin Pewdiepietä, jäädyin Lintsin Valokarnevaaleilla ja pyörin kaupungilla ja kuolasin jokaiselle Vogue -lehdelle, jonka näin, koska Taylor on tällä hetkellä siinä kannessa. ♥ Vaikka on ollut kylmä niin mä olen ihan ok. Ehkä vähän flunssainen, mutta ok. Vaikka syysloma loppuu niin mä en murjota sen perään vaan ootan innolla Halloweeniä ja pian Taylorin uuden albumin, 1989:n, ilmestymistä 8 päivän päästä (!!) ja mun kahden viikon TET-harjottelua, josta tulee varmasti kivaa. Nyt pitää vaan juoda vähän enemmän teetä ja pukea lämpimästi. Onneks aina voi paeta kylmää sisälle kavereiden kanssa ja nukkua vierekkäin ja jutella kesämuistoista, jotka lämmittää aina.

onnellinen (komparatiivi onnellisempi, superlatiivi onnellisin) (taivutus)

1.       syvästi ja perinpohjaisesti johonkin asiaan tyytyväinen

                        Olen niin onnellinen kun saan olla teidän kanssanne!

Autumn leaves falling down like

Isosleirillä viime viikonloppuna vietetyt päivät oli ihania, omalla tavallan ihan turhia, täynnä naurua ja syksyn lehtiä, joita mä vaan niin rakastan. Rakastan myös tuota huivia, joka mulla noissa kuvissa on. Inspiroidun siitä joka päivä uudestaan vaikka se onkin niin yksinkertainen. :-) Heti kun lähtee näiden talojen ja teiden keskeltä syrjempään (meijän tapauksessa Siuntioon) niin syksy tuoksuu tosi vahvasti ja kuvausmaisemat vaan paranee. Kaikki seurakunnanleirit Viljan kanssa on yhtä parhautta! Meidän juttu on se, että ollaan kaikkialta myöhässä (koska ollaan kuvailemassa) ja heitetään Raamattu -läppää, joka on ihan sairaan huonoa.  Kiitos Vilja, kun viitsit kuvailla ja itekkin olla taas kuvattavana. Vaikken itse mikään maailman uskonnollisin ihminen olekkaan seurakuntien leireillä rauhottuu ihan eri tavalla ja on hauskaa, kun kaikki on niin hyvin mukana. Kiva muistella viime viikonloppua, kun oikeasti teki jotain.. Koko tän viikonlopun oon niin sanotusti lahnannut kotona läksyjen ja koekirjojen kanssa. Pari koetta vielä ja keskiviikkona syyslomalle! ♥ Muistakaa pysyä lämpimänä, koska flunssat on ulkona näillä keleillä. Kuuma kaakao, kahvi tai tee ei tee pahaa. ;-)