11/16/2014

I think I am finally clean

clean1 
clean2 clean3
Mä tykkään noista kuvista tosi paljon. Ne on omalla tavallaan niin raakoja ja todellisia, varsinkin noilla hienoisilla mustavalkoisuus -editoinneilla, joihin mä olen rakastunut uudestaan tän syksyn aikana. Mulla on ollut aika rankka ja vaikea viikko koulun takia. Mua on ahdistanut ihan kamalasti, oon itkenyt ihan kamalasti ja hakenut tukea/pakoa Tumblr:ista. Äikän päättötyö pitäis palauttaa ensi perjantaina eikä se ole edes valmis. Päättötyön tärkein osuus, kirja-arvostelut/-analyysit, on ihan kamalia ja kaiken lisäks kokeetkin alkaa tulla vyörynä päälle. Juttelin opon kanssa keskiviikkona lukioista, mua ahdisti ja kun menin takaisin äikän tunnille olin kaikesta ihan paniikista. Oon ikuinen stressaaja, perfektionisti. Siksi tää 9. luokka on tällasta. Noi kuvat sopii tän viikon raakaan aikatauluun ja tunnelmaan hyvin, kuten myös Taylor Swiftin uudelta 1989-albumilta kappale Clean. Se on yksi ton albumin mulle rakkaimpia biisejä. Oon tän viikon aikan myös tajunnut paljon asioita. Aina ei mene hyvin. Mä näytän kauniilta ja todelliselta, epätoivoseltakin, kun katon suoraan kameraan ilman laseja. Joskus on ihan ok ettei ole ok.

11/08/2014

You're my best friend

Aina mulla ei ole ollut paljoa ystäviä tai edes yhtä hyvää ystävää, mutta onneks elämässä mennään eteenpäin ja kuvioiden mukana myös ihmiset muuttuu ja vaihtaa paikkaa. Yksi mun elämän parhaimmista jutuista oli, kun internetin kullan kalliit virtuaalihoitolat vielä kukoistivat ja liityin Lastentarha Mansikkaan, joka oli virtuaalihoitoloiden kermaa ja netin eka virtuaalilastentarha. Tutustuin siellä tusinaan ihania ihmisiä, tapasin ne Tsukiconissa 2009 ja vaikka kaikkien kanssa en ole enää niin läheinen kuin toisten; kaikki ovat yhä mun elämässä jollain tavalla mukana. Yksi noista mukana hengaavista ihmisistä on Emmy. Vaikkakin yksi mun iältään vanhimmista ystävistä, niin myös kaikesta huolimatta mun paras ystävä.
emmy1
Mulla ja Emmyllä on ikäeroa 3 vuotta, mutta se ei ole ollut meille mikään iso juttu. Lähinnä sellainen hassu naurun aihe, kuin se, että meidän tavatessa mä olen ollut juuri ja juuri 10-vuotias ja Emmy silloin jo yläasteella. Nyt meidän suurin juttu iän kanssa on se, että mä olen huimat 15 ja Emmy sitäkin huimemmat 18.. ja sitäkin lapsellisempi ja rennompi. Se on sen erikoistaito. Se kuinka rento ja rauhallinen se voi olla vaikka ihmiset sanookin, että sen pitäis tietää jo minne se menee opiskelemaan ja kaikki yo-kirjotuksetkin tulee keväällä. Emmy on niin hyvä pysymään hetkessä. Mä ihailen sitä niin monessa asiassa, mutta voin sanoa, että toi spontaanius ja hetkessä pysymisen taito on jotain mitä mä toivoisin omistavani myös. Mä rakastan Emmyn naurua, kun joku on niin hauskaa. Kaikki ei oo ihan kotona, jos en tuu iloseks Emmyn suttusesta selfiestä tai naurusta.. Kaikki ei oo kyllä kotona sillonkaan kun oon tän tyypin kanssa. Me ei olla ihan terveitä.
emmy2
Me tavattiin netissä varmaan se 6 vuotta sitten. Meijän tapaamistarinaa on aina hauska selittää ja kertoa, koska jotkut ihmiset ei koskaan ole kuulleetkaan virtuaalihoitoloista ja niiden ilmeet on aina yhtä hämmentyneitä. Kun tapasin Emmyn vuonna 2009 se oli niin söpö ja pieni kettukiguinen tyttö ja on tosi hassua sanoa, että se on oikeasti kasvanut näiden vuosien aikana. En tarkoita pituutta vaikka varmaan pari senttiä sitäkin. Mäkin oon kasvanut. Oon siitä niin onnellinen, että ollaan kasvettu nää vuodet yhdessä. Mulla on ollut vaikeaa, kuten kaikilla joskus, mutta nekin aidat on ollut helpompia ylittää, kun joku on kiipeämässä sen aidan yli sun kanssa ja kannustaa ja kun sen aidan toiselle puolelle päästään niin se halaa. Mä olen ollut hukassa, Emmykin on ollut hukassa, mutta ainakin me ollaan oltu hukassa yhdessä. Sitten me pällistellään yhdessä maailmaa, etsitään ulos pääsyä ja nauretaan ja onnistutaan ja epäonnistutaan. Me katotaan parhaat ja huonoimmat kauhuleffat yhdessä, syödään jäätelöä ja juodaan sikana teetä. Mä oon kantanu sitä kilometrejä repparissa, koska sillä oli nilkkapaketissa ja kepit. Mä kantaisin sitä vaikka aina repparissa, jos se ois ainoa vaihtoehto olla sen kanssa. Ihan oikeasti.emmy3
Se on ihan huikee tunne, kun istut illalla ruokapöydässä joululeipomusten ja glögimukin kanssa, Taylorin joululevy soi taustalla ja tajuut kuinka ihana ja tärkeä ihminen sua istuu vasta päätä laulamassa ja selaamassa Facebookkinsa etusivua sillä hassulla omalla tavallaan. Ja se ihminen on siinä ihan omasta valinnastaan. Se ihminen haluaa olla siinä. Monet ei ehkä tiedä mitä toi tarkoittaa, mutta mulle kaverit ja ystävät ei aina ole olleet itsestäänselvyys. Siksi mulle tämän hetkiset ystävät on niin tärkeitä. Mä joskus epäilin ketkä mun kanssa haluaa olla, mutta on muutama ihminen joiden kohdalla en enää epäröi. Emmyn lisäksi niitä ihmisiä on ehkä viisi, joista oon varma. Se, että Emmy on lähes aina valmis olemaan mun kanssa, on kaunista. Se yrittää tehdä mulle aikaa sen viikossa vaikka olis arkipäivä. Joskus se tulee mun kanssa seinäkiipeilemään ja on yötä keskellä viikkoa. Se on yks parhaista asioista ikinä. Me täytetään yhdessä aamupala pöytä täyteen kaikkea vaikka meitä on vaan kaksi. Me kuvataan mun vanhalla videokameralla tyhmiä videoita. Niitä videoita katotaan harvoin ja siksi niiden videoiden kattominen tuntuu niin hienolta. Emmyn kanssa oon kokenut niin huikeita juttuja. Mä olen vaan niin onnellinen, että tää tyyppi on halunnut olla mun kanssa ja haluaa yhä olla, koska tätä mäkin haluan. Ilman Emmyä tietäisin liian vähän lukioista, MBTI:stä tai parhaista kirjoista. Mä opin aina niin paljon siltä.
emmy4
"mä en ole koskaan tavannut täydellistä ihmistä, oon vaan tavannut epätäydellisiä tyyppejä, jotka on ehdottomasti rakastamisen arvoisia." Toi on yksi ihanimmista asioista, joita olen lukenut kenenkään blogista. Ja kun Emmy kirjotti ton meidän ihanan vappuloman jälkeen niin istuin koneella kyyneleet silmissä. Mä lähdin kirjoittamaan tätä tekstiä sponttaanisti ja suunnittelematta, koska musta tuntu siltä, että joitain ihmisiä on pakko vaan hehkuttaa vaikkei ne miljoona albumeja myiskään tai loistais miljoona mekoissa punaisilla matoilla Hollywoodissa. Niille voi omistaa postauksia ihan samalla tavalla. Tavallisetkin ihmiset on kauniita, rohkeita ja voimakkaita. Niitä voi ihailla ja niistä voi olla niin ylpeä. Emmy on yksi niistä. Se on fiksu, kaunis ja rohkea, uskomattoman epäitsekäs, söpö ja niin positiivinen vaikka oliskin väsynyt. Se ei ole täydellinen, mutta täysin rakastamisen arvonen. Mä tiedän, etten koskaan kyllästy siihen. Arvostan sitä just tommosena. Erimielisyyksiä saa tulla ja tuleekin, mutta se ei muuta meidän ystävyyttä millään lailla. This love left permanent mark.