... ettei luekkaan esseetä varten kurssikirjaa läpi ja vaikka olisikin aikaa kirjoittaa se essee vaikka samantien pois alta, niin ei silti kirjoita. Joskus on okei myöntä itselleen, että "kyllä, mä olen oikeasti aika poikki ja haluan käpertyä sänkyyn katsomaan uudestaan Zoellan viime vuoden vlogmas videoita ja juoda kupin kaakaota vegaanisilla vaahtokarkeilla". (Ja oli muuten hyvä kaakao ja vaahtokarkit oli sitäkin parempia.)
Mä harvoin vain kirjoitan tänne, mutta nyt tuli sellainen olo, koska mulla oli tänään aika hidas päivä.
Viikonloppu on täynnä tekemistä (paras viikonloppu kamujen kanssa tiedossa) ja maanantai aamuna pitää viimeistään palauttaa terveystiedon essee eli tänään olisi kannattanut se kirjoittaa, ettei sunnuntaina enää tarvitse alkaa rehkimään. En kuitenkaan kirjoittanut sitä tänään. Luin kyllä terveystietoa jonkin verran, mutta en sitä kokonaista kirjaa (joka oli vain 140 sivua) vaikka niin olikin suunnitelmissa. Mulla oli kyllä aikaa, mutta ei energiaa. Nukuin viime yönä tajuttoman huonosti ja harmitti kuinka en vain saanut unta. Kömmin sänkyyn ennen yhtätoista lukemaan ja puoli kahdentoista jälkeen laitoin valoja pois. Löysin itseni makaamasta sängyssä hereillä vielä kahden tunnin päästä. Uni ei tullut ja harmitti tajuttomasti. Siirsin herätystä suosiolla eteenpäin ja luin terveystietoa. Tutkimustermistö meni kyllä aika ohi siinä kohtaa, mutta yritin.
Tämä päivä ei ollut lainkaan huono. Älkää siis luulko väärin. Mulla oli nimittäin itseasiassa tosi mukava päivä ja kirjoitan tätäkin hymy huulilla. Tuntui vain, etten saanut hirveästi aikaan. Ei kaikkina päivinä tarvitse, mutta mä olen tosi kunnianhimoinen, aina tekemässä ja saavuttamassa, laittamassa asioita tiptop järjestykseen. Mä haluan saada aikaiseksi. Mulle ei ole tuttua tai ns. turvallista vain olla joka päivä. Vaikka se ainoa juttu mitä pitäisi saada aikaan on jonkun tietyn leffan katsominen (niin kuin eilen: katsoin 10 vuoden jälkeen uudestaan lapsuuteni suosikin eli Disneyn Lumikin sekä kirjastosta lainaamani Arthur Christmas -nimisen elokuvan, jota en ollut aikaisemmin nähnyt... uskokaa tai älkää: mulla oli jo näistä sellainen olo, että sain paljon aikaan) niin sekin on jo jotakin tehty.
Vaikka tänään olen katsonut jo 3 Zoe Suggin viime vuoden vlogeista, paistoin aamupalaksi banaanipannukakkuja, tehnyt tunnin jalkatreenin JA käynyt balettitreeneissä ja lukenut about 70 sivua terveystietoa... Mulla on silti olo, että olisi pitänyt saada aikaan enemmän.
Päätin kuitenkin hyväksyä tämän päivän tilanteen. Joskus on oikeasti ihan okei jättää asioita myöhemmälle. Mä olen ollut väsynyt koko tämän jakson ajan ja jotenkin kaikki kurssit on juosseet mua päin tehtävälistoineen. Oon nukkunut huonosti ja stressannut ihan älyttömän tyhmistä asioista. Englannin koekin stressasi ihan sikana vaikka tiesin tehneeni töitä ja mulle tuli lukemisesta juttu mitä kutsun aivostopiksi (eli en vain pysty enää lukemaan enempää. Tuntuu, että kaataisi täyteen kattilaan lisää vettä) Puolan matka lokakuussa ravistutti aika hurjasti ja se vaikutti kyllä koko jakson tekemiseen. Olen yrittänyt parhaani joka asiassa ja se vie kyllä voimia. Eilen sen enkun kokeen jälkeen oikeastaan vain olin koko päivän. Sain katsottua ne kaksi leffaa, jotka mainitsin aikaisemmin, leivoin mun lemppari keksejä (eli mun terveellisiä suklaahippukeksejä!) ja poltin kynttilöitä koko päivän. Ja arvatkaa mitä? Oli just sellainen olo, että "tätä mä olen tarvinnut".
Myös tämä päivä on ollut aikalailla sellainen. Tiedän, että sunnuntaina ehkä toivon, että olisin tehnyt tämän terveystiedon esseen tänään, mutta sitä voi sitten harmitella silloin. Tänään ei vain ollut sen aika. Sunnuntaina mua sen tekemisessä ajaa aikataulu ja tiedän, että silloin se tulee varmasti tehtyä.
Jos siellä on samanlaisia saavuttajia niin muistakaa tekin, että joskus on oikeasti hyväkin, että kuuntelee mitä mieli ja keho tarvitsevat eikä mieti mitä on kalenterissa seuraavaksi. Mun keho tarvitsi tänään esseen kirjoittamisen sijaan kovaa treeniä ja fyysistä tekemistä sekä mantelimaitokaakaon, ja mieli vaati vain lepoa ja Zoen jouluista iloa vlogmas -videoiden välityksellä.
Huomenna saan ehkä enemmän aikaan. Kuka tietää? Kyllä tässä vielä ehtii. Tänään oli tällainen päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti