9/11/2014

When you're fifteen


fifteen1 fifteen2
Epävireistä huutolaulua koulun käytävillä, paljon haleja ja Taylorin Fifteen, rumia kuvia Facebook -seinällä ja kaikkea sitä mitä tavalliseen synttäripäivään kuuluu. Mä täytin siis 15-vuotta. Tuntuu hassulta ja pelottavalta aatella, että näin sitä ollaan yhtäkkiä lähempänä kahtakymppiä kuin kymmentä vuotta vaikka muistan yhä kuinka 4-vuotiaana isi opetti mut ajamaan pyörää ilman apupyöriä mökillä ja 5-vuotiaana leikin Winxiä eskarissa. Vuodet menee pelottavan nopeasti. Yritän silti elää hetkessä. Tän päivän soundtrack on Taylorin Fifteen, joka yhtäkkiä tän päivän jälkeen alkoi merkitsemään mulle entistä enemmän. En tiedä mistä se johtuu, ehkä iästä tai ehkä fiiliksestä, ehkä kaikesta. Koko tää päivä on ollut niin kiva ja ihana, että itkettää vaan onnesta. Ihania sanoja (ja tosi köhköh ihania kuvia) ja ihmisiä, jotka niitä sanoja on sanonut, isoja haleja ja naurua, kuplivaa onnea. Hassua kun kysytään miltä tuntuu olla viistoista vaikka ei tunnu vielä miltään. Yhä mä olen se sama Vilma, joka kohta käpertyy neljän ison pehmolelun kanssa sänkyyn, syö kaurapuuroa aamulla ja myöhästelee kaikkialta. Vuoden vanhempi, ysiluokalla, viistoista.

9/01/2014

Uusi alku ja uudet kujeet, jos niin voi sanoa.

vilma1
Joskus tulee se, että haluaa aloittaa alusta. Ei jaksa katsoa enää niitä samoja vanhoja sanoja ja kuvia, jotka kummittelevat koko ajan taustalla. Tai ei ehkä tunne niitä sanoja tai kuvia omikseen. Kasvaa niistä ulos. Näin kävi minullekkin ja siksi olen tässä; upouuden blogin ensi metreillä. Ja sen sanon, että olen ihan super innoissani. Edellisen blogini aloittamisesta on jo kolme ja puoli vuotta, kunnes kasvoin siitä ulos. Tämä on siis tavallaan aivan uutta minulle.

Minä olen Vilma. Kuten arvata saattaa kuvassa oleva tyttö, jolla on raybanin silmälasit ja vähintään korviin asti yltävä hymy, olen minä. Tavallinen, iloinen ja omalla tavallaan erilainen. Blogin nimi tulee syntymävuodestani. Synnyin syyskuussa 1999. Tämä on siis pian 15-vuotta täyttävän yhdeksäsluokkalaisen blogi. Asun Helsingissä ja olen asunut täällä aina, ihan aina, vaikka vietänkin paljon aikaani Espossa ja mökillä. Saman katon alla ja samojen seinien sisällä mun kanssani asuu mun vanhemmat, pikkuveli ja kaksi höpsöä kääpiösnautseria. Elämäni aikana olen ehtinyt kirjoittaa pari sataa blogitekstiä edelliseen blogiini, mutta nyt tämän syksyn alettu tajusin, että se ei ole mun blogi enää. Nyt on tämä.

Siitä, kun mä aloitin bloggaamisen on tosi kauan. En muista enää mitä ensimmäisissä postauksissa ihmiset kertoo! Mä en ole kuitenkaan samanlainen kuin muut niin voin aloittaa näin. Rakastan syksyä, huulipunia, joulua ja kissoja. Kissamukeja mä en voi vastustaa. Rakastan kirjoja, Taylor Swiftiä, tanssimista ja villasukkia, Netflixiä, hetkessä elämistä, auringonlaskuja, mustavalkoisia kuvia, mun omaa huonetta ja tuoksuvia käsirasvoja. Musta ihanaa on käydä kahviloissa ja kävellä pitkin Helsingin katuja, jos sataa ja on sateenvarjo ja jos ei ole kylmä. Kahviloissa mä kuitenkin harvoin käyn, koska koulun lisäksi mun arkeni täyttää harrastukset ja mulle rakkaat ihmiset. Ramppaan kolme kertaa viikossa balettisalilla, johdan tiistaisin pikkusia partiossa ja viikonloput omistan mun ystäville. Silloin kun saan hankittua itselleni omaa aikaa mä luen, teen cosplay -pukuja olkkarissa, kuuntelen Tayloria, kirjotan jotakin, katson Netflixistä tv-sarjoja tai Youtubesta kissavideoita, haaveilen, tanssin ja laulan tai soitan kitaraa ja joskus kaivaudun mun sänkyyn ja nukun päiväunet. Ja näin mä olen onnellinen. Ja kaikesta tästä mä kirjotan tänne. Mä kirjotan elämästä. ♥