4/30/2016

GOOD VIBES ONLY

kuva: weheartit
Joskus tulee niitä hetkiä, kun vaan löytää itsensä pohjalta tai vähintäänkin jostakin todella syvältä, jossa on pimeää ja kaikki ahdistaa. Mutta niistäkin syvyyksistä noustaan ylös.  Kuten muutamista huhtikuun postauksista olettekin huomanneet, on mun ympärilläni ollut koulustressiä ja painetta monesta suunnasta. Nyt alkavat tiukimmatkin solmut aueta ja elämä järjestäytyä kasaan. Päätin tämän viikon alussa, että nyt loppuu se synkistely ja lähdin uudella energialla viikkoon. Eihän tämä täydellinen viikko ole ollut, mutta tuhat kertaa parempi kuin edellinen.
Keskityin pieniin asioihin, jotka tekivät päivistä hyviä ja ajattelin toukokuun alkamisen ja vapun kunniaksi (sekä vain ihanan elämän kunniaksi!) listata teille muutaman ihanan asian, jotka toivottavasti bongaatte omasta elämästänne.

❤︎ Uusi sisustus: Rakastan mun uutta vaaleanpunateemaista sisustustani! Huone on nyt raikas ja keväinen.
❤︎ Hyvät yöunet: Voi kuinka niin pienestä ja yksinkertaisesta asiasta tuleekaan niin paljon parempi ja toimivampi olo. Stressiä ja ahdistusta saa varmasti helpoiten lievitettyä nukkumalla oikeasti hyvin.
❤︎ Sadepäivät kahvilassa: Historian tunti oli peruttu, joten suuntasin koulun naapurikahvilaan. Tilasin chai latten ja valtavan keksin ja istuin rauhassa, sadetta turvassa, lukien huhtikuun obsessiotani eli Fangirliä. Ihana hetki!
❤︎ Kesän YouTube -videoiden suunnittelu: Videoiden suunnittelu ja aikatauluttaminen ovat yksiä mun omia lempparijuttujani. Uusien videoiden pohtiminen vie mut jonnekkin ihan toiseen maailmaan. Mun videoiden suunnittelulle omistettu vihko nyt suorastaan pursuu ideoita.. Odottakaahan vain mitä on tulossa!
❤︎ Mun oma april -soittolistani: Mukana mm. biisit Pompeii, It's Time, Lush Life (acoustic) ja Wire.
❤︎ Vappupallot: Ensimmäiset vappupallot näin viikon alussa bussissa, kun olin menossa kotiin. Ulkona satoi ja ihmiset olivat harmaita, mutta ne pallot.. Siinä oli mun päiväni pienet neon auringot.
❤︎ Zoellan uudet vlog -videot: .. ja parastahan on se, että niitä on tullut tällä viikolla lähes päivittäin! Joka päivä koulun jälkeen olen tehnyt itselleni ruokaa ja katsonut uuden vlogin Zoelta ja hetkeksi edes vain rentoutunut.
❤︎ Vaatekaapin uudistaminen: Kevättä ja kesää varten olen sekä ostellut että tilaillut uusia vaatteita. 
❤︎ K E S Ä T Y Ö T: Olin aivan paniikissa jo maaliskuun alusta lähtien siitä, saanko ollenkaan töitä ja hain vaikka kuinka moneen paikkaan.. No, nyt se selvisi! Mulla on parisen viikkoa töitä Lidlissä kesän lopussa! Yay!
❤︎ Muitakin hyviä uutisia.. Kurssivalinnat onnistuivat hyvin viime tiistaina, sain tietää päässeeni Kallion lukion musikaaliin ensi vuonna näyttelijäksi ja lähden syksyllä historian kurssin matkalle Puolaan!

Toivottavasti teillä on ollut edes jotakin ihanaa elämässänne viime viikkoina. Jotakin pientä tai jotakin suurempaa. Ja jos ei ole.. Uusi viikko ja uusi kuukausi alkaa! Aika tehdä muutos ja ottaa elämä edes hieman positiivisemmin vastaan. Kiitos kaikista kommenteista myös mun masentavimpiin postauksiin. Te jaksatte aina piristää! :-)

4/23/2016

KASVISSYÖJÄ? MINÄKÖ?

En koskaan ajatellut, että joskus olisin kasvissyöjä. Luulin ennen lihan olevan sellainen juttu, jota ilman en pärjäisi ja josta tykkään. Olen kuitenkin ollut pahasti väärässä. Ilman lihaa pärjää hienosti ja en edes tykkää siitä. Mä olen nykyään kasvissyöjä. En ole nälkäinen tai kaipaa lihaa, kuten monet helposti luulevat. Syön yhä kalaa, joten jos halutaan hifistellä niin olen oikeastaan pescovegetaristi. Jos halutaan kunnolla hifistellä, niin olen pesco-lakto-ovo-vegetaristi, sillä käytän myös muita eläinkunnantuotteita (maitotuotteet, kananmuna yms).

Tässä postauksessa avaan, mitä tapahtui ja miksi mä nykyään olen vegetaristi.
En ennen lukiota ollut koskaan ajatellut alkavani kasvissyöjäksi. Mulla on kavereita, jotka ovat kasvissyöjiä ja itse olen aina tykännyt kasvisruuista. En kuitenkaan koskaan ajatellut, etten söisi ollenkaan lihaa. Vaikka en ole koskaan varsinaisesti nauttinut lihasta, olen aina rakastanut kanaa. Nugetit, kanakastike.. Name it, mä olen aina tykännyt kanasta. Siksi kana on jäänyt pois multa viimeisenä, aika vähän aikaa sitten. Enkä mä oikeastaan kaipaa sitä (paitsi, että RIP Kana-caesar salaatit ja Kotipizzan kanakotzone mun osalta). Vielä kuukausi sitten julistin, etten ikinä voisi jättää kanaa pois. Mitä kuitenkin tapahtui? Pari viikkoa ja boom. No chicken for me.

Mun muutos sekasyöjästä vegetaristiksi ei tapahtunut yhdessä yössä. En vain herännyt yhtenä aamuna kasvissyöjänä. Tämä muutos tapahtui ajan ja ajatuksien kanssa. Asiaan on vaikuttanut mun kasvissyöjäkaverit, se miten iso juttu kasvissyönti on Kallion lukiossa, monet vegetaristi/vegaani youtuberit, tietoisuus lihantuotannnosta, ajatukset mun omasta terveydestä ja kaikki ihanat kasvisruokareseptit, joita olen nähnyt keittokirjoissa ja kaikissa blogeissa. En missään vaiheessa päättänyt, että en söisi lihaa vaan asia vain eteni omalla painollaan. En pakottanut itseäni mihinkään. Kuuntelin itseäni, sitä mitä halusin seuraavaksi ja kasvissyönti oli se mitä halusin.

Aluksi punainen liha jäi. Totesin sitten jossakin vaiheessa kaikille, etten enää syö punaista lihaa.  Tämä tapahtui viime vuoden lopussa eikä se ollut meidän perheessä mikään ongelma, koska meillä syödään aika paljon kanaa, joten mulle oli aina kanaa tarjolla. No.. pari viikkoa sitten tajusin, ettei kanakaan ollut mulle enää mikään juttu. Biologian tunnilla tutustuttiin jälleen broilerien tuotantoo. Se broileritietoisku oli varmaan se kirsikka kakunpäälle. Olin pohtinut kanan pois jättämistä jo aikaisemmin ja sillä tunnilla sain sen ajatuksen sitten loppuun.
Kasvissyöjäksi tai vegaaniksi ryhtyessä on otettava asioista selvää. Olen miettinyt, mitä ruoka-aineita tarvitsen jostakin muualta nyt ja miten. Vaikka olen pescovegetaristi, en syö älytöntä määrää kalaa tai äyriäisiä, sillä a) jossain määrin kallista ja b) ei mulla niin iso craving ole kalaan, joten en syö lihaa paljon mitään. Siksi mun on tärkeää miettiä, syönkö tarpeeksi proteiinia, syönkö tarpeeksi ylipäätään ja esimerkiksi saanko tarpeeksi tiettyjä vitamiineja. Mulla ei ole yhtä tarkkaa tämä, koska en ole vegaani. Syön kananmunia ja maitotuotteita eli mun tapauksessa jugurttia, juustoa ja jäätelöä, joista esimerkiksi B12-vitamiinia saa. 

Maitoa en juo/käytä. En ole siitä koskaan oikein tykännyt eli tämä ei ole mikään uusi juttu. Koska kuitenkin tarvitsen maitoa esimerkiksi mun aamupaloissa, vaihdoin sen kasvisperäisiin non-dairy tuotteisiin. Oatlyn kauratuotteet, varsinkin kauramaito (!!!), on kaikki ihan järkyttävän hyviä ja niistä saa hyvin maidon vitamiineja ja muuta.

Vegaani en siis ole, mutta tykkään hirmuisesti kokeilla vegaanituotteita. Ne on jännittäviä, erilaisia ja useimmat jutut mitä olen maistanut, maistuu hyvältä. Plussana on se, että tiedän niiden aina olevan mulle itselleni tosi hyvää ja puhdasta ruokaa! Raakakakut ja -välipalapatukat ovat mulle niin suurta herkkua! Taidan toivoa food processor -koneen joululahjaksi tänä vuonna, jotta saan alkaa tekemään omia välipalapatukoitani taateleista ja pähkinöistä.

Ei todellakaan ole vain vegaanien oikeus käyttää vegaanituotteita. Ihan yhtä hyviä tuotteita ne on myös sekasyöjille ja kasvissyöjille. Ja ne tuovat kivaa vaihtelua ruokiin! Esimerkiksi kookoskermaan tehdyt ruuat.. Nam!
Mun syyt kasvissyömiseen on eniten terveydellisiä. Haluan olla terve, energinen ja syödä puhtaita ja luonnollisia ruoka-aineita. Hedelmistä ja vihanneksista saa tosi paljon erilaista hyvää ruokaa, josta itselle tulee hyvä olo. Kasvisruokavalioinen elämä myös inspiroi mua hurjasti. On ihanaa kehitellä uusia reseptejä! Tuntuu, että aina turvaudutaan niihin lihapulliin ja perunamuussiin. Liha tuntuu rajoittavan ihmisten ruokatottumuksia.
Toki eettiset syyt ovat myös tosi vahvoja syitä mun kasvissyöntiin. Eläinten kohtelu lihatuotannossa on ehdottomasti vaikuttanut mun valintoihin, sillä se miten eläimiä kohdellaan ja miten niitä kasvatetaan.. Tuntuu pahalta eläinten puolesta, mutta myös vatsaa vääntää se, että syö sitä 50 päivässä täysikasvuiseksi kasvatettua broileria. Mikään (liha) ei luonnollisesti kasva noin nopeasti täysikasvuiseksi.

Tällainen postaus tällä kertaa! Mitäs tykkäsitte? Jos jokin jäi pohdituttamaan, niin kysykää ihmeessä. Ja jos kasvisruokajutut- tai reseptit kiinnostavat niin kertokaa kommenteissa! Ihanaa lauantaita! ❤︎

En todellakaan ole tuomitsemassa täällä ketään tai aiheuttamassa pahaa oloa kellekkään! Tämän postauksen on tarkoitus jakaa mun omia mielipiteitäni sekä taustoittaa mun kasvissyöjäksi ryhtymistä. Kiitos! :-)

4/20/2016

TIRED OF EVERYTHING

Uupumusta, ahdistusta, paniikkia, turhautumista, lisää ahdistusta, väsymystä kaikkeen.. Amerikkalaiset teinielokuvat antaa ymmärtää, että lukioaikana kaikki on ihanaa ja hohdokasta ja päähenkilöiden ongelmat katoavat yhden iloisen tapahtuman jälkeen. Voi olispa elämä niin helppoa. Elämä ei kuitenkaan ole mitään ihanaa elokuvaa tai Strömsötä, joten ihan kaikesta täytyy selvitä omin jaloin ilman käsikirjoitusta ja upeita juonenkäänteitä.

Mua harmittaa kirjoittaa tänne näistä mun mieleni harmaista päivistä, mutta haluan olla teille rehellinen. En vedä mitään roolia tai esitä. Haluan antaa teille itsestäni realistisen kuvan, sillä me positiivisimmatkin pomppijat tunnetaan myös olevamme joskus ihan pohjalla. Mulla se vaihe sattuu olemaan nyt, mikä on sinänsä vähän hassua, koska ulkona on valoisampaa ja lämpimämpää kuin aikaisemmin ja ihmiset on paremmalla tuulella. En ymmärrä, miksi juuri nyt ja miksi juuri mun päivät tuntuu pimeiltä ja painavilta, kun aurinko on korkealla ja kaikkialla on kirkasta?

Tämä taitaa olla se kuuluisa burn out.

Mä olen älyttömän stressaantunut, hukassa ja vähän kipeänäkin. Joka aamu nousen kuitenkin ylös, meikkaan, puen päälle ja menen kouluun kuin mikään ei olisi vikana. En kuitenkaan oo saanut kunnolla nukuttua, lihakset eivät ole kovista treeneistä palautuneet ja vaikka mun arki pyöriikin vain viiden koulukurssin ympärillä, en oo koko lukiovuoden aikana ollut yhtä maassa. Koulujutut ei lähinnä ole se ongelma nyt, vaan vähän kaikki muu. Olen tosiaan ollut vähän hukassa itseni kanssa, ahdistunut kaikesta tästä, mitä pitäisi muistaa ja Svenska Teaternin kanssa yhteistyöllä tehty teatteriprojekti tuli päätökseen viime lauantaina. Asioita ei auta särkevä pää ja flunssa, joka mua pitelee puolikuntoisena. En siis ole ihan juoksu/baletti/treenikunnossa pariin päivään, vaikka olenkin ollut treeneissä.

Kevät on aina ollut tällaista stressin ja kiireen täyttämää. Ennen ei ole kuitenkaan tullut tällaista kuoppaa. Haluaisin vain maata sängyssä ja katsoa Zoellan viime syksyn videoita, koska ikävöin syksyä. Olen sulkenut itseäni hieman pois sosiaalisesta mediasta viime päivien aikana, koska tällaisina hetkinä some ahdistaa mua ihan törkeästi. Vaikkei se aiheuttaisi mitään tai olisi mikään stressaava tekijä. Ehkä koko ajan linjoilla oleminen saa mut tuntemaan, että en tee niitä asioita, joita maailma odottaa mun tekevän? Mulla to-do -lista tuntuu olevan aina tosi pitkä.

"Sometimes you need to be on the bottom to be on the top"

Joskus tosiaan pitää mennä pohjalle päästäkseen ylös. Jos elämä olisi vain koko ajan hauskaa ja ihanaa, ei se hauska ja ihana tuntuisi miltään. Siksi pitää tuntea näitä negatiivisiakin tunteita ja tutkia itseään. Mä ajattelen, että elämä on kuin vuoristorata. Joskus ollaan alhaalla ja sitten noustaan taas ylös. Niin se aina menee. Se on aika lohduttava ajatus. Mutkitellaan, mennään alas, ylös, ylös alas. Mun vuoristoradan vaununi on nyt vain siinä alimmassa kohdassa, mutta alamäen jälkeen tulee jälleen ylämäki ja silloin näkee kuopan pohjan sijaan sinisen taivaan. Pian mäkin täältä nousen taas. Silloin saa taas nostaa kädet ilmaan ja nauttia kyydistä. ❤︎

4/10/2016

CALM DOWN AND BREATHE

Anna itsellesi hetki aikaa, rentoudu ja hengitä. Vaikka se olisi vain 30 minuuttia.
Huomasin olevani jälleen stressikierteen uhri. Tein oikein ja otin breikin kokeisiin lukemisesta. Sytytin muutaman kynttilän, levitin banaaniviipaleiden päälle maapähkinävoita ja otin käsiini vihdoin huhtikuun Demin (joka kolahti postilaatikkoon jo aikoja sitten) ja Kotivinkin. Ennen viltin alle kääriytymistä klikkasin Spotifystä päälle rauhoittavan soittolistan ja rauhoituin. Nyt menen jälleen leipomaan mun terveyskeksejä. Tiesin, että tätä mä tarvitsen.
Pysähtyminen on tärkeää. Syvään hengittäminen ei ole itsestäänselvyys. Ei sitä kiireen keskellä ajattele, mutta me harvoin hengitetään kunnolla ja mietitään vain sitä miten hengitys kulkee. Mä olen viimeisen parin viikon aikana opetellut hengittämään uudelleen teatteritreenien ja meditaatio appin kautta. Pysähtyminen ja esimerkiksi meditoiminen tuntuvat tässä kiireen sekoittamassa maailmassa aivan turhalta ajanhukkaukselta, vaikkei se ole sitä. 
Tuntuu aina, että tarvitsen jonkun sanomaan mulle, että mun täytyy joskus olla paikoillaan.

4/07/2016

50 PÄIVÄÄ NAISTEN KYMPPIIN

Kun ilmoitin äitini kanssa minut Naisten Kymppiin, päiviä oli yli 100 Naisten Kympin nettisivujen päivälaskurissa. Silloin ulkona oli pirusti pakkasta ja juokseminen ei tullut noilla jäisillä teillä kysymykseenkään. Koko Kymppi tuntui ihan absurdilta ajatukselta. Nyt ääni on kellossa aivan eri: maaliskuun alusta on treenattu, Kymppiin päiviä on 50 jäljellä ja mulla on tavoite, jota kohti kirjaimellisesti juoksen. Olen innoissani ja tosi inspiroitunut juoksemisesta.

Virallisesti alle 18-vuotiaana juoksen oikeastaan Tyttöjen Kympin. Se on kuitenkin aivan sama asia kuin Naisten Kymppi. Hinta on eri, mutta sisältö on sama. En ole osallistunut tapahtumaan aikaisemmin vaikka idea on poltellut unelmanomaisesti mielessä varmaan parisen vuotta. Tänä vuonna tapahtuma on kaksipäiväinen ja itse 10 kilometrin lenkin lisäksi toisena päivänä on kaikkea muuta mukavaa terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää ohjelmaa, josta mä olen tosi innoissani. Osallistun myös ilmaisiin juoksutreeneihin ennen Kymppiä, joista olen tosi innoissani. Juokseminen on aina vain ollut juttu, jota teen itsekseni. Olisi kiva saada kuulla vinkkejä ja ohjeita lenkkipoluille.

Aloitin juoksemisen taas maaliskuun alussa. Juoksen viikottain vähintään 20 kilometriä, jotta saan tämän vuoden tavoitteen eli 1000 kilometriä täyteen. Lenkit ovat yleensä sellaista 5 kilometriä kerrallaan (en pysähdy/lepää) ja tällä hetkellä tohon matkaan menee puoli tuntia. Piakkoin pitäisi alkaa matkaa kasvattamaan ja toki silloin aikaakin menee enemmän, joten varmaan nuo pidemmät lenkit osuvat viikonlopuille. Juoksemisen lisäksi teen kotona vielä lihaskuntoa Blogilatesin YouTube -kanavalta ja lähestyvät balettinäytöskin pitää mut kiireisenä. Treeniä siis kerääntyy viikossa monia tunteja ja siksi täytyy muistaa myös levätä sekä kiireen keskellä syödä kunnolla.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että menen juoksemaan yksin vaikka aluksi oli ideana mennä Julun kanssa. Mutkia tulee aina matkaan, mutta onneksi mä nautin juoksemisesta niin yksin kuin yhdessä jonkun kanssa. Viime vuonna en olisi missään nimessä halunnut juosta yksin. Nyt huomaan, että mulla on luottamusta itteeni enemmän ja usko siihen, että hyvin mä pärjään. Innostus ja motivaatio ovat tosi vahvat ja unelmoin Kymppiä varten (ja to be honest muutenkin..) uusista Niken juoksulenkkareista, koska molemmat mun vanhoista alkaa painua jo kasaan. Juokseminen on se juttu, jonka avulla pakenen hetkeksi kaikkia murheita ja huolia, koska hyvä musiikki ja teitä takovat jalat vievät mut pois kotoa. Iltaisin katuvalot valaisevat maisemaa niin kauniisti ja päivällä aurinko paistaa niin pirteästi, että on vaikea olla lähtemättä lenkille. Toivottavasti tämä inspiraatio ja nämä positiiviset fiilikset säilyy vielä pitkään. ❤︎

Onko täällä muita Kymppiin osallistujia? Löytyykö vanhoja konkareita?

4/05/2016

A LOT GOING ON

                Kalenterissa on joka päivälle jotain ja mä en edes tiedä mistä aloittaa.
Koulu: koeviikko on jälleen täällä, koko ajan pitäisi olla jotakin pänttäämässä ja kaikki tämän jakson asiat pitäisi saada poikki ja pinoon. Viimeiset pari viikkoa ovat koulunosalta olleet sellaista asioiden valmiiksi saamista. Tavallaan ihanaa, kun pääsee tästä jaksosta eroon ja uuden kimppuun (ja viimeisen!), mutta tämä jakson loppu on aina ihan kauheeta säätämistä. Tunneilla on käyty viimeisiä juttuja läpi ja mä olen tehnyt loppuun kaikki viimeiset englannin itsenäisenkurssin tehtävät ja palautellut tuota ja tätä.. Nyt koeviikko on äikän novellianalyysin kautta polkaistu käyntiin ja huomenna on edessä eka koe. Psykologia. Oon hyvin jaksanut lukea, ollut tosi motivoitunutkin ja uskon, että koe menee kyllä ihan hyvin. Perjantaina mua odottaa ruotsi, ensi maanantaina englanti ja viikon päästä filosofia, josta en ole kamalan innoissani. Oon päättänyt mennä kokeen kerrallaan ja yritän olla turhaa stressaamatta. Eilisen vapaapäivän kunniaksi leivoin mun lemppari "terveyskeksejä" ja katsoin taas TFIOSin ennen kuin luin psykaa..
Harrastukset: Tällä hetkellä ykkösjuttu on Svenska Teaternin kanssa toteutettava yhteisöteatteriprojekti, jossa olen mukana. Aikuiset naiset ja Petri -ryhmän kanssa tehdään 15 minuutin vastateosta Akse Pettersonin ohjaamaan Titanic -esitykseen, joka pyörii nyt Svenskanilla. Tämä on sellainen kuukauden spurtti, jonka käsikset saatiin viime torstaina ja esitys Svenska Teaternilla on 10 päivän päästä!! Mä olen tosi innoissani, mutta pakko sanoa, että nämä treenit on olleet kyllä tosi intensiivistä tavaraa.. Mulla on ollut parina viikonloppuna 5h treenejä sekä lauantaina että sunnuntaina, ja arkena olen jonain iltana kuudesta sinne 21:30 asti treeneissä.

Koulun ja teatteritreenejen välissä kiiruhdan toki balettitreeneihin. Oon juossut lenkkejä niin, että oon saanut 20 kilometriä täyteen viikossa ja Blogilatesiakin olen joko sitten aamulla noussut tekemään ennen koulua tai sitten yrittänyt jotain vähäistä tehdä, kun olen päässyt koulusta ja kaikenmaailman treeneistä. Kaikki projektit ja treenit ovat edenneet tosi hyvin ja mulla on ollut kivaa, mutta kyllä ne väsyttääkin.. Onneksi tosta Svenskanin projektista olen myös saanut tosi paljon uutta energiaa. Treeneissä ollaan käytetty paljon kaikkia meditaatiojuttuja hyväksi ja siksi oonkin tosi paljon kokeillut kaikkia omia meditaatiojuttuja kotona tätä stressiä lievittämään.
Miten noin muuten? Väsyttää. Ihan älyttömästi. Oon aivan uupunut ollut pääsiäisen loppumisesta asti ja vaikka siitä on vain about viikko.. Mä olen tosi poikki. Stressaaminen saa mut tällaiseksi. Viime viikolla nukuin joka yö liian vähän, stressasin lähes jokaisena päivänä jostakin ja juoksin koko ajan johonkin. Treeneihin, kouluun, kotiin hetkeksi ja taas eteenpäin.. Sain onneksi valmiiksi juttuja, joita piti saada tehtyä. Oli helpottavaa päästä eroon teatterin 2. kurssin kohtausesityskestä, joka meni järkky hienosti ja nyt sitä ei tarvitse miettiä. Oon treenannut tosi ahkerasti ja paljon, tuntenut onnistuvani, saanut sitä kautta fyysisesti sisälle pakkautunutta energiaa kulumaan. En siis ole epäonnellinen vaan vain väsynyt ja turhautunut. Kyllä tämä tästä. Onneksi oloa helpottaa ulkona paistava aurinko ja Zoellan vanhat vlogit, joita hehkutan varmaan joka postauksessa, mutta ne saa mut rentoutumaan.

Youtube -kanavallekkin olen ajoissa saanut videoita. Postaan sinne videon joka sunnuntai, paitsi nyt pari päivää sitten ei videtoa kaikkien kiireiden takia tullut.. Se on kyllä tulossa lähipäivinä, älkää huoliko! Oon suunnitellut monia kivoja videoita tälle keväälle. Jos teille tulee ideoita videoista, joita haluaisitte nähdä, kertokaa vinkit kommenteissa! Etkö ole vielä viraillut mun kanavalla? Niin Youtubesta kuin Instagramista mut löytää nimellä vilmabrownie.

Muistakaa ihanaiset nukkua tarpeeksi! Viikonloppuna huomasin, että monet ongelmat selviää vain sillä, että menee nukkumaan ajoissa ja antaa itselleen aikaa rentoutua. On super tärkeetä välillä vain hengittää. Kunnon unien jälkeen pää on hieman selvempi ajatusten sekamyllerryksestä. Älkääkä turhaan stressatko! Eletään päivä kerrallaan! ❀