TIME FOR NEW STUFF

Vuonna 2016... selätin kevät masennuksen ja syksyllä iloitsin lempivuodenajasta, hiukset kasvoivat pidemmiksi, juoksin Naisten Kymppi, inspiroiduin oikeista syistä terveellisestä elämästä,  kesämökki oli tyhjänä liikaa, sekoitin hyvin suunnitellun unirytmini, tein töitä, risteilin kaksi kertaa Ruotsiin, matkasin myös Viroon ja Puolaan, täytin ensimmäinen kokonaisen vuoteni YouTubessa, tein enemmän ja mietin vähemmän, kasvoin, nauroin, kävin Linnanmäellä, löysin oikean joulun taia'an, pohdin omaa elämää ja mitä oikeasti haluan, rakastuin kasvissyömiseen, inspiroiduin veganismista ja sen simppeliydestä, hankin Wanhojen mekon, luin 34 kirjaa, tajusin ettei kaikkea tarvitse tietää nyt, opin uutta, näin paljon, koin paljon ja postasin liikaa Instagram kuvia.

Vuonna 2017... täytän 18-vuotta, leikkaan hiukseni lyhyemmiksi, menen kohti syksyn yo-kirjotiuksia, mietin yhä vähemmän ja teen sitä enemmän, juoksen Helsinki Half Marathonin, pidän itseni motivoituneena, teen Vegaanihaasteen, kokeilen uusia reseptejä enkä jää paikoilleni, murehdin vähemmän, hankin ajokortin, alan hiljalleen selailemaan au pairia tarvitsevaa brittiperhettä, yritän oikeasti nauttia keväästä, (odotan syksyä jo  varmaan helmikuussa,) haluaisin matkustaa jonnekkin uuteen paikkaan, olen enemmän mökillä, menen Ruisrockiin, teen oman aamunavauksen, kuvaan lisää YouTube videoita, tanssin Wanhojen tanssit, en anna ihmsiten oletuksien pysäyttää mua,  osoitan ihmisten luuloja vääriksi, luen 35 kirjaa, otan unirytmini takaisin, luen lempikirjojani, katson ainakin 52 uutta elokuvaa, säästän rahaa, opin ja opiskelen lisää (kaksi aivan eri asiaa!), nauran enemmän kuin ikinä, tanssin, liikun, rakastan ja elän enemmän enkä jää kotiin vaikka se olisi mukavampaa.

2017 on mulle haasteiden ja epämukavuusalueen aikaa. Unelmat, jotka ei pelota, eivät ole tarpeeksi suuria.