MITÄ OLI NAISTEN KYMPPI?

Viikko sitten osallistuin Naisten Kymppi -tapahtumaan ja toteutin pitkäaikaisen juoksu-unelmani eli juoksin kymmenen kilometriä. Tapahtuma oli loistava ja ylitin itseni ja odotukseni huimasti. Vaikkei Kymppi mikään kilpailu ollutkaan, olin ottanut itselleni tavoitteet ja olin todella kunnianhimoinen maaliin tulon suhteen. Kilpailin itseni kanssa ja voitin itseni. Nyt on aika vähän kertoa, miksi ja miten lähdin juoksemaan Naisten Kymppiä ja minkälainen tapahtuma oli tänä vuonna, kun se oli laajentunut vain sunnuntain lenkin sijaan kahden päivän tapahtumaksi sisältäen liikuntademoja ja luentoja.

Itse kuulin Naisten Kympistä ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten. Vuonna 2014 ystäväni Julia osallistui tapahtumaan jonkun kaverinsa kanssa. En vielä tuolloin juossut säännöllisesti, mutta aloin kiinnostua siitä entistä enemmän. Suunnittelin viime vuonna osallistuvani, mutta koska Jululle tuli este en halunnut lähteä juoksemaan yksin. En ollut varma itsestäni ja pelkäsin epäonnistumista, sillä halusin juosta koko matkan. Kunnianhimoni ei suonut kävelyaskelia. Kymppi jäi juoksematta vaikka yhä lenkkejä juoksin. Päätin kuitenkin osallistuvani vuonna 2016 vaikka mikä olisi. No.. Tämän vuoden tammikuussa ilmoitettiin äidin kanssa minut mukaan ja aloin juoksemaan uudestaan helmikuun lopussa. Treenasin koko kevään ja viime viikolla osallistuin Kymppiin ystäväni Helmin kanssa, sillä Julu ei päässyt näytöksensä takia mukaan tänäkään vuonna.

Naisten Kymppi järjestettiin tänä vuonna Kansalaistorilla, Musiikkitalon takana, ja tapahtuma oli kaksi päiväinen.

Lauantai 28. toukokuuta oli luentojen ja liikuntademojen päivä, ja menimme aamupäivästä jo Helmin kanssa kiertelemään tapahtuma-aluetta. Alueella oli telttoja, joista saattoi ostaa hyvillä alennuksilla Intersportin tai Luhdan tuotteita, tutustua erilaisiin proteiinipatukoihin, meditaatiomatkoihin, kuntoklubeihin ja vaikka mihin. Tuli kyllä maistettua montaa välipala- ja protskupatukkaa, voitettua omena Apetitin kojusta ja unelmoitua Asicsin treenivaatteista Intersportin teltalla. Osallistuttiin pariin luentoonkin ja kokeiltiin joogaa liikuntademoista. Muihin liikuntademoihin emme osallistuneet. Kaikki kuitenkin näyttivät tehokkailta ja hauskoilta treeneiltä! Minua ja Helmiä kiinnostivat enemmän luennot. Urheilijan ravitsemuksesta ja yleisesti stressinhallinnasta kertovat luennot olivat meidän mieleemme. Niistä oli oikeasti hyötyä ja uutta ajateltavaa.

Hain myös oman juoksupaitani ja osallistujarannekkeeni lauantaina, sillä tiesin sunnuntain olevan ruuhkainen. Monet eivät tulleet lauantain tapahtumapäivään ollenkaan. Sunnuntaina varsinainen lenkki vasta juostiinkin. Meillä oli siis hyvin tilaa tutustua kaikkiin maistiaisiin ja hyviin tarjouksiin!

Sunnuntai 29. toukokuuta oli perinteiseen tapaan Naisten Kympin varsinainen lenkkipäivä. Tulimme kahdeltatoista tapahtuma-alueelle, hieman kiertelimme taas ympäriinsä ja menimme hyvin ajoissa lähtövalmiuksiin, jotta emme jäisi alun lenkkiruuhkaan. Alunperin oma suunnitelmani oli juosta "Hölkkääjät" -ryhmässä (eli lähtöryhmistä kolmanneksi lähtevä), mutta Helmi houkutteli minut yhtä aikaisempaan ryhmään eli "Juoksijoihin". Olin treenannut ahkerasti koko kevään ja tiesin nipistäväni 10 kilometriä tuntiin ja Juoksijoiden ryhmän oli tarkoitus juosta lenkki noin tunnissa. (Hölkkääjät juoksivat lenkin noin puolessatoista tunnissa!) Helmi tuntui luottavan muhun ja sain siitä lisää itsevarmuutta, joten päätin 20 minuuttia ennen lähtöä vaihtaa ryhmää. Vähän hermostutti, mutta luotin itseeni.

Juoksijat -ryhmä lähti liikkeelle kello 13:05 ja juoksin lenkin tasan tunnissa. Lenkki ei tuntunut tappavalta tai älyttömän pitkältä, vaikka esimerkiksi 5-7 kilometrin pisteet tuntuivat menevän ohi todella hitaasti. Matka oli tosiaan merkitty lapuilla, josta näki missä vaiheessa oltiin menossa. 5 kilometrin kyltin näkeminen tuntui tosi hienolta. Missään vaiheessa en ajatellut todella lopettavani vaikka joskus siinä 6 kilometrin kohdalla (pientä ylämäkeä juostessani) ajattelin, että mitä jos ottaisin pari kävelyaskelta. En ottanut. Onneksi en. Koko matka taittui juosten. Viimeisen kilometrin pätkä (eli Töölönlahden ranta) näytti 9 kilometrin lapun kohdalla tosi lyhyeltä ja kaikki motivaatio palasi siinä kohtaan. Tunsin olevani ihan täynnä energiaa ja viimeinen kilometri meni vähän liiankin nopealla vauhdilla.. Isäni odotti lähellä maaliviivaa ja hänkin sanoi, että suorastaa lensin hänen ohitseen.

Kuva Instagramistani, kun pääsin maaliin.

Maalissa olo oli kuin voittajalla. Pompin innoissani ja energiaa löytyi jostakin takataskusta. Olisin halunnut juosta lisää. Olin tosi ylpeä saavutuksestani jai itsestäni. 10 kilometriä tunnissa?! Helmi jäi yhdessä vaiheessa vähän taakseni ja lähes itkimme onnesta molemmat, kun hänkin tuli pari minuuttia jälkeeni maaliin.

Saimme heti maaliin päästyämme Apetitin salaatit ja Naisten Kympin lahjakassit kätösiimme, ja menimme tapahtuma-alueelle syömään ja palautumaan. Vähän kyllä tärisytti sekä lenkin takia että fiilisten. Selvittelimme samalla kadonneen narikkalapun takia miten saisimme tavaramme narikka-alueelta. Odotimme, venyttelimme ja söimme, kun muut hakivat tavaroitaan, jotta löytäisimme laukkumme helpommin. Pakko kiittää älyttömän hyvästä asiakaspalvelusta narikkahenkilökuntaa! Emme muistaneet laukun numeroa ja kun narikan henkilökunnalla oli aikaa, he etsivät kangaskassiamme ja löysivätkin sen. Tosi ystävällisiä ja hienoja asiakaspalvelijoita jokainen!

Tapahtuma oli todella hyvin järjestetty kaikkine liikuntademoineen, luentoineen päivineen. Lenkki ja sen lähdöt oli porrastettu älyttömän hyvin ja oma kokemukseni oli positiivinen. Ehdottomasti olen lähdössä ensi vuonna uudestaan! Unelmoin myös puolimaratonin juoksemisesta, sillä kuten kaikessa, myös juoksemisessa nälkä kasvaa syödessä.. Haluan nyt kasvattaa matkaa ja vahvistaa jalkojani. 

Naisten Kymppi on tosi hyvä tapa tutustua juoksutapahtumiin ja aloittaa juokseminen, jos halua tähdätä johonkin tavoitteeseen. Suosittelen ehdottomasti lähtemään ensi vuonna mukaan oli sitten juoksija tai kävelijä. Ette pety!