AMMATTILAISET

Me ollaan erottamaton nelikko.

Ammattilaiset. Eve, Julu, Vilma ja Emmy.

Mulla ei varsinaisesti pienenä ollut koskaan oikeaa parasta ystävää ja muutenkaan kunnon kavereita. Olin vähän hylkiö, mua ei haluttu leikkeihin ja ala-asteen kestin kiusaamista. En hae sääliä. Nuo ovat faktoja, joita en muuttaisi vaikka voisin. Ne ovat tuoneet mut tähän hetkeen. Nyt mulla on reilusti enemmän hyviä kavereita kuin kuukaudessa on päiviä, ympäri Suomea ja ulkomailla. Nykyään on ajasta puutetta, jotta ehdin nähdä ja jutella kaikkien kanssa! Mutta oli niitä sata tai ei, tärkeintä mulle on, että mulla on nyt kolme parasta ystävää, jotka värittävät mun viikkoja ja jotka ovat niin mielettömän rakkaita, joille voin kertoa kaiken ja joille voisin luottaa kaiken.

Kun asiat eivät olleet näin, mä olin silti positiivinen ja yritin etsiä ihmisiä, jotka mua ymmärtää. Olin paljon poikien kanssa ja kuuntelin enemmän Taylor Swiftiä kuin oli saliittua. En ollut varsinaisesti epäonnellinen tai ypöyksinäinen. Toki oli niitäkin aikoja, että asiat olivat nurin, mutta silloin mä sulkeuduin kotona koneen ääreen ja roolipelasin goSupermodelissa ja kirjoittelin hoitotarinoita virtuaalihoitola Lastentarha Mansikkaan. Ja löysin ystäviä. Internetistä. Silloin ihmisille nettikaverit olivat nettikavereita. Mä tein niistä itselleni oikeita ystäviä.

Tapasin Emmyn ja Even melkein seitsemän vuotta sitten japanitapahtumassa, Tsukiconissa, ja Julun tapaamisesta Harry Potter ja Kuoleman Varjelukset part 2 lippujonossa on kohta viisi vuotta. Joidenkin mun synttärijuhlien jälkeen alettiin hengailemaan nelistään ja jossakin vaiheessa - kiitos Nälkäpelien - nimettiin porukkamme Ammattilaisiksi. Ollaan käyty kymmeniä kertoja leffoissa, yökyläilty vähintään kerran kuussa, kiistelty ja väitelty tästä ja tuosta, käyty Amsterdamissa, tanssittu Taylorin keikalla, pilaitu toistemme Facebookeilla, päivitelty kaikki ilot ja murheet toisillemme Whatsupissa ja insideläppiä on enemmän kuin oikeaa asiaa. Me ei olla koskaan riidelty. Ymmärretään, jos jokin on toisella vinossa ja vaikkei joka viikko ehdittäis nähdä.. jutellaan sitäkin enemmän ryhmächatissä.

Viime viikon perjantaina Eve lähti melkein vuoden kestävään vaihtoon Costa Ricaan. Ennen Even lähtöä pidettiin Ystävänpäivänä yökylä ja pohdittiin, että about vuosi niin yökyläillään taas Ammattilaisina yhdessä. Ei sitä siinä vaiheessa ymmärrä enkä mä tajua sitä vieläkään. Nyt Eve on maailman toisella puolella, mä taistelen ensimmäisen lukiovuoden viimeisten kurssien kanssa, Julu lukee ylppäreihin ja Emmy tekee töitä ja pohtii mihin hakee opiskelemaan. Me ollaan tosi erilaisissa elämän vaiheissa, mutta silti tosi samalla viivalla. Mulla on myös jo valmiiksi ikävä Eveä ja kunnon Ammattilaisyökyliä, mutta ne molemmat tulee takaisin. 

Even vaihtariseikkailuja Costa Ricassa voi seurata täällä: suomi ➢ costa rica