VIRALLISESTI Wanhoista

Moni halusi kuulla paremmin mun Wanhoista, joten tässä tulee! Pakko sanoa, että mä olen tosi kaukana siitä viime viikon perjantain kaunottaresta. Ilmeisesti kova tanssiviikonloppu vaati veronsa ja olen ollut tiistaista asti enemmän tai vähemmän kipeänä. Tuntuu siis erityisen ihanalta palata viikon takaiseen unelmieni prinsessapäivään.

Niille, jotka lukevat blogiani ensikertaa: opiskelen toista vuottani Kallion lukiossa Helsingissä. Meidän koulun Wanhojen tanssit pidetään vuosittain (tai ainakin edellisinä vuosina on pidetty) Suvilahden Kattilahallissa. Alue saattaa olla monille tuttu esimerkiksi Flow festareilta.

Tänäkin vuonna tanssittiin siis siellä ja se saattaakin olla yksi syy, miksi aika monikin meistä tanssijoista on nyt kipeänä. Hallissa tanssiessa tuli tosi kuuma, mutta meidän tanssijoiden odotelluhuoneesta oli suoraan ovi auki ulos ja totta kai itse olin jonon viimeisissä ja oven vieressä... Kuumasta kylmään ja toisinpäin. Silloin asia ei vaivannut, mutta nyt olo ei tosiaan ole parhain ja juon ehkä tämän päivän 4. kuppia teetä. En kuitenkaan vaihtaisi mitään pois, koska Kattis oli ihan huippupaikka Wanhoille! Tilaa oli paljon ja tunnelmaa oli luotu simppelein koristein.

Torstai-iltana päästiin harjottelemaan tanssit tanssikengillä Kattilahallilla ja perjantaina saavuttiin paikalle kello 12 tanssimaan vielä viimeiset kenraalit. Esitettiin tanssit kaksi kertaa: ensin lähinnä meidän koululaisille ja opettajille klo 14, ja sitten illalla perheille ja ystäville klo 17. Meitä oli tanssimassa yli 200 ihmistä (pareja siis ehkä/alle 120), ja meidät oli jaettu kahteen ryhmään. Kummatkin ryhmät tanssivat tietyt tanssinsa, joita oli noin 6 per ryhmä, ja yhteisenä oli tango, valssi ja tietysti oma tanssi, jonka muutamat meidän vuosikurssilaiset olivat kyhänneet.

Oma ryhmäni tansseihin kuului kehruuvalssi, pompadour, Pas de Quatre, masurkka, Lambeth Walk ja Virginia Reel.

Ennen Kattilahallille menoa mä toki kävin kampaajalla, käytin yli tunnin meikkaamiseen (koska en ole mikään expertti ja pelkäsin mokaavani... eli otin tosi varovasti ja varasin aikaa mokailuun!) ja söin aamupalaa. Heräsin itseasiassa jo viiden jälkeen tekemään Blogilatesia ja heräämään kunnolla. Kampaajalle menin kello 9 ja istuin siellä melkein puoli yhteentoista. Kampaus syntyi, kun mun kampaajani sitä teki eikä sitä hirveästi oltu suunniteltu ennestään. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen lopputulokseen. Just sellainen prinsessakampaus, josta olin unelmoinut!

Mun vanhemmat olivat ottaneet ton päivän vapaaksi, joten sain kyydin "juhlapaikalle", jossa vielä ennen kenraalitansseja yksi mun ystävistä meikkasi mun kulmakarvat. Aamu meni sujuvasti ja stressasin ihan turhaan.

Tanssittiin siis kenraalit ja sen jälkeen oli hieman taukoa, jossa näpsittiin toki hirveästi kuvia. Sitten tanssittiin koululle ja opettajille. Poskiin sattui kaikesta siitä hymyilemisestä. Tanssit meni ihan mukavasti vaikka pelkäsin koko ajan helmojen puolesta. Oli niin ihana nähdä meidän ykkösiä, jotka katsoivat ihaillen meidän menoa. Tuli niin nostalginen olo siitä, miten viime vuonna olin itse siinä ihan samalla tavalla ihailemassa edellisiä kakkosia.

Näiden tanssien jälkeen meillä oli vähän yli parin tunnin tauko, jonka aikana keräsin helmani vannehameeseen ja kipitin tyylikkäänä läheiseen Fafa'siin ystäväni kanssa syömään bataattiranskalaisia.

Yllä olevat kolme kuvaa © Maija Alander

Vanhemmat, sisarukset, sukulaiset ja ystävät saivat nauttia meidän pukuloistosta viideltä, ja siinä vaiheessa moni valitteli rakoista ja halusi jo kotiin. Mua kuitenkaan yhtään väsyttänyt eikä mikään painanut ikävästi. Kampaukseen suhautettiin vaan lisää lakkaa ja mentiin. Tanssit meni ihan hujauksessa ja meinasin pillahtaa tanssiessa itkuun, kun bongasin pari parasta ystävääni ja toki perheeni yleisöstä. Oli jo valmiiksi niin haikea olo, koska olen nuorin in my main squad eli myös porukan viimeinen Wanhoja tanssiva. Olin muutamat vuodet ihaillut kaverien Wanhojen mekkoja ja unelmoinut omista tanssiaisista, ja nyt ne tärkeimmät olivat ikuistamassa mun prinsessapäivääni.

Tanssien jälkeen räpsittiin lisää kuvia ja hallilla alkoi hirveä sähellys, kun tytöt, pojat, kengät, solmiot, mekot, tuolit ja ihmiset vaihtoivat paikkaa. Halasin tiukasti kaikkia, jotka olivat mua tulleet katsomaan, keräsin kamani (joista ison osan äiti vei kotiin) ja lähdin kavereiden kanssa katsomaan Disneyn Moana -leffan... ja kyllä, me mentiin täydessä tällingissä, kerättiin ilosia ja hämmentyneitä katseita eikä olisi voinut olla parempi päivän päätös.

Kaksi ylempää kuvaa © Ilmar Grünthal, kolmas kuva © Isabella Ritala

Pääsin nukkumaan vasta joskus ennen yö kahta ja jatkot pidettiin lauantaina Suomenlinnassa, joten univelkaa hieman syntyi näiltä päiviltä. Olin kuitenkin tajuttoman onnellinen kaikesta. Kampaus pysyi läpi viikonlopun ja riisuin pinnit ja harjasin lakat vasta sunnuntaina. Kuvia tuli kymmenestä eri suunnasta enkä ole vieläkään varma, olenko nähnyt ja käynyt läpi kaikkia. Mielettömiä, ihania muistoja ja kaikki tuntuu jälkeenpäin ihan unelta!

Katsoin juuri Disneyn Cinderellan (2015) uudestaan ja samaistuminen Ellaan oli pilvissä. Sain muuttua tavallisesta tytöstä sellaiseksi prinsessaksi, josta juuri nuo Disney -elokuvat ovat mulle vuosi toisensa jälkeen kertoneet. 

Toivottavasti tämä postaus oli teille mieliksi ja kiitos Wanhat 2017!