Kahdeksan tuntisia koulupäiviä, balettitreenejä, kiirettä, läksyjä, illalla pakattuja eväitä, aikaisia aamuja, bussimatkoja, kasvavia to-do -listoja, rutiineihin palaamista.. Tältä maistuu arki, normaali elämä.
Toinen vuosi lukiossa on alkanut ja olen aamuisin kävellyt koulun ovista sisälle miettien, mihin ihmeeseen meni ensimmäinen vuosi. Nyt hiljaa mulle kuiskaillaan jo yo-kirjoituksista, Wanhojen mekkoryhmään ihmiset postailee kuvia ja omakin mekko roikkuu nätisti henkarissa vaatekaapissa. Läksyjen ja tekemisen määrä yllätti taas, sillä viikkojen vapauden jälkeen koulunpenkkiin jumiutuminen tuntuu tosi hämmentävältä. Varsinkin, kun ennen koulua juoksin kuusi tuntia päivässä Lidlin käytävillä kesätöissä.
En valita, enkä todellakaan ole epäonnellinen. Rutiineihi palaaminen on jokseenkin rentouttavaa, turvallista. Viikonloput ja vapaus tuntuvat taas juhlalta. Odotan syksyä ihan älyttömästi (siis olen odottanut jo ikuisuuden) ja nautin taas opiskelusta. Kiireitteni keskeltä en edes huomaa väsymystä ennen kuin sänkyyn parin tunnin treenien ja täyspitkän koulupäivän jälkeen.. Kaikkea on ehkä hankala mahduttaa aikatauluihin ja mun kalenterini on highlight tussien jäljiltä neon sateenkaari. Päiväkirjaan kirjoitan kuitenkin lähes joka ilta puhtaasta onnellisuudesta. Ja Kallioon palaaminen tuntuu kuitenkin mielettömän kivalta.
Niin tuntuu myös nämä hitaat sunnuntait, jolloin saa raksittaa yli to-do -listan asioita oikein urakalla.
Rutiinit ja oma, tavallinen arki - elämän suola ja sokeri. Vaikka Uppsalaan lähtö jännittää, oon tavallaan myös jo aika malttamaton: tahtoisin vaan jo omia arkirutiineja, niitä kun ei ole kesälomalla oikein ollut. Mutta onhan tässä onneksi koko syksy aikaa luoda omat Ruotsi-rutiinit.
VastaaPoistaJA! En malta odottaa, että näen sun Wanhojen mekon! Teillä alkaa se kurssi varmaan ens jaksossa? (Vai vasta kolmosessa?) :)
Meinasin myös sanoa, että muista yrittää ottaa aikaa myös itsellesi ja ihan vaan olemiseen, mutta mainitsithan sä että mm. kirjoitat päiväkirjaa iltaisin, mikä on aikalailla vaan niin oma juttu kuin voi olla. Me taidetaan molemmat olla hieman sellaisia suorittaja-luonteita ja tällaisten tyyppien voi olla joskus vaikea muistaa höllätä ja ymmärtää, ettei kaikkea ehkä tarvitse tai edes täydy tehdä täydellisesti. Ihmisiä me kaikki kuitenkin vain ollaan, epätäydellisiä ja inhimillisiä. :)
P.S. Musta tuntuu, että oon viime aikoina alkanut innostua syksystä vuodenaikana enemmän kuin mitä joskus aikaisempina vuosina. Sun hehkutuksella voi olla ehkä osuutta asiaan. :)
Anna, sä osaat piristää ja sanoa juuri niitä ihania juttuja, joita tarvitsinkin.
PoistaOotan tosi suurella innolla sun Ruotsin seikkailuja ja kaikkea mistä sieltä sitten kirjotat. Sulla on edessä kyllä niin villi ja upea syksy. Näät ihan erilaisen kulttuurin ja ympäristön sen parhaissa väreissä! Ihanaa, jos syksyinnostus tarttuu ja inspiroi. Syksy on niin aliarvostettu, mutta siis ehdottomasti paras.
Mä en malta odottaa, että pääsen mun mekon täällä sulle ja muillekkin. Odotan kuitenkin ehkä helmikuuhun tai ainakin talveen. ;-) Voin jo antaa pari yksityiskohtaa: se on olkaimeton ja yötaivaan sininen = ihan täydellinen mulle. Harjotukset alkavat joulukuun alussa.
Kiitos ihan mielettömän ihanasta ja motivoivasta kommentista! Osaat muistuttaa tosi tärkeistä asioista mua. Pitää muistaa hengittää. Meissä on tosiaan tosi paljon samaa. Fiilaan tuon suorittaja-luonteen niin hyvin.. Kiitos Anna ja tsemppiä Ruotsiin! ❤︎