KURKKUKIVUSTA EROON?

Isoskoulutuksen leiriviikonlopulta muutama tunti sitten kotiuduin ja nyt edessä olisi äidinkielen 2. kurssin prosessitekstin lopullinen kirjoitus. Olen vältellyt tämän homman tekemistä - rehellisesti sanottuna - jo pari viikkoa, mutta nyt homma on pakko hoitaa, koska palautus on huomenna. Päätin jo viikon alussa, että kun se on kirjoitettu niin katson jonkun leffan Netflixistä ja rentoudun itsekseni. Tämä motivoi! Ja koska tehtiin eilen yhdessä reippaasti mun isosleirin huonekavereiden kanssa koulutehtäviä vapaa-ajalla, niin muita koulujuttuja ei hoidettavaksi enää ole. Tai siis ehkä olisi.. mutten ihan oikeasti ajatellut tehdä fysiikan laskuja. 

Blogin hyvä puoli on se, ettei mun tarvitse sanoa mitään, kun kerron mun kuulumisia ja muita kivoja juttuja. Videoilla on pakko puhua ja rakastan puhumista, mutta nyt mun suusta ei tule ääntä. Vain säälittävää raakuntaa. Eli tämä kirjoittaminen sopii mulle erittäin hyvin. Ykkösristeilyllä kovaa laulaminen, Suomen pakkaset ja stressistä alentunut vastustuskyky tekivät hyvää yhteistyötä ja mun kurkku on nyt ihan järkyttävän kipeä. Viikonlopun go-to -asuste on ollut tuo kuvassakin näkyvä huivi ja olen puhunut vähemmän kuin ikinä (mä olen tunnetusti papupata ja aina porisemassa jonkun kanssa) sekä juonut litrakaupalla kuumaa vettä ja Finrexin Neo -pussitkin alkaa lääkekaapista loppumaan. Tuolla leirillä yksi mun ystävistäni toimi erittäin hienosti mun viittomien ja surkeiden äänieni tulkkina muille ja se piristi ihan hirmuisesti. Hiuksetkin on nätisti, kun Vilja vielä letitti mun hiukset ranskanleteille ja herätessäni nää olivat muuttuneet kikkarapilveksi.

Nämä pienet viikonlopun jutut pelastivat mun viikkoni, joka oli muuten stressin täytteinen. Jos vielä pysyisi terveenä niin kaikki olisi tosi hyvin. Koeviikko häämöttää ja sillon en ajatellut olla kipeänä! Heittäkää siis mulle apuja ja vinkkejä kommentteihin, jotta tämän kurkkukivun saisi selätettyä. Pysykää terveinä ja positiivisina! Mäkin yritän! ❤︎