Olen palannut Puolasta. Ajatukset ovat yhä sekaisin ja viime yön 13h unet tekivät kyllä todella terää. Rästissä on paljon koulujuttuja, mutta stressiä en tunne. Syysloma menee varmaan kokonaan vain ajatuksien järjestelyssä, kaiken kokemani prosessoinnissa ja noissa rästitehtävissä. Mä olen yhä aika shokissa kaikesta. Tämän hetken fiilikset ovat tosi tyhjät, mutta en olekaan vielä avannut ajatusten tulvaa kunnolla. Olen maanantaista torstaihin kävellyt joka päivä minimissään 15 kilometriä, kohdannut paljon historiat ja juossut ohjelmasta toiseen tuli hännän alla. Väsymys on siis ihan ymmärrettävää. Mä olen kuitenkin tosi onnellinen. Olen syönyt hyvää ruokaa, tutustunut hissakamuuni Saraan ihan uudella tavalla, nähnyt mielettömiä paikkoja ja tuntenut lentokoneen nousun ja laskun aiheuttamat adrenaliinit. Puolan matka antoi mulle älyttömästi vaikka vaati se veronsakin (eli liian vähän nukkumista...) ja nyt tuntuu, että haluaisin vaan eristäytyä kaikesta sosiaalisesta (mediasta) edes hetkeksi.
En ole avannut vielä edes kameran muistikorttia. Kirjoittelen varsinaisista keskitysleirikokemuksista toisessa postauksessa varmaan ensi viikolla. Huomenna on kuitenkin tulossa YouTubeen matkavideota, joten sneak-peakin mun reissuun voit tehdä sitä kautta. Paras siis avata se kamera ja muistikortin sisältö ja alkaa editoida...
Oma visiitti Auschwitziin oli todella mieleenpainuva, mielenkiinnolla odottelen postaustasi aiheesta :)
VastaaPoistaMusta tuntuu, että vaan jollakin keskitysleirillä käynyt voi ymmärtää kuinka mieleenpainuvia ja isoja kokemuksia ne on... Ihanaa huomata, että tänne mun blogin puolelle on eksynyt useampia, jotka tietää minkälainen juttu se on. Postausta tosiaan tulossa tämän viikon loppupuolella. :)
Poista