10/09/2016

GOING TO AUSCHWITZ

Kello viiteen kestäviä historian tunteja kahdesti viikossa. Synkkiä tarinoita selviytyjistä kesäloman auringon paisteessa. Dokumentteja, elokuvia ihmisen pahuudesta. Kysymyksiä ja halua ymmärtää niin paljon, mitä ei kukaan voi ymmärtää. Puolaan tutustumista ja innostusta, joka on tässä viimeisien päivien aikana muuttunut vihdoin siksi odotetuksi kauhuksi, jonka oletin tulevan jossakin vaiheessa. Ja jos olen rehellinen.. Mua pelottaa oikeasti.

Mä lähden Puolaan. Tänään. Maanantaina menen keskitysleirille. Auschwitziin. 

Suosikki historian opettajani Kalliossa on todella holokaustitietoinen ja aihe on hänelle.. no, hassua sanoa, mutta rakas? Meillä on joskus aikaisempina vuonna ollut jopa ihan erillinen holokaustillekurssi. No, tämä opettaja alkoi viime vuonna järjestämään kurssia, joka olisi tuo holokaustikurssi, mutta yhdistettynä historian 3 kurssiin ja kurssi huipentuisi Puolan reissuun. Mä olin niin innoissani jo siinä vaiheessa ja maaliskuussa, kun sai sitten lähteä pyrkimään tälle kurssille.. Olin toki etunenässä hakemukseni kanssa. Pääsin sitten mukaan ja kesä meni kirjojen, dokkarien ja tietojen haalimisessa. Olin niin innoissani ja Puola ja Auschwitz tuntuivat kaukaisilta.

Pakko myöntää, että luulin ensin, että reissu tehdään jollekkin pienemmälle keskitysleirille..

Sydäri meinasi olla lähellä, kun kuulin, että museovierailu olisikin sitten Auschwitziin. Innostus ei kuitenkaan loppunut siihen, sillä mä olen halunnut käydä sielä jo monta vuotta. Taisin olla 14-vuotias, kun ensi kertaa aloin jollakin historian tunnilla lukemaan holokaustista. Sen aikainen hissanopeni oli käynyt Auschwitzissa ja meillä oli joitakin kuvia luokan seinillä. En tiennyt silloin vielä paljoa, mutta halusin nähdä tuon painajaiseksi leimatun leirin omin silmin. En ymmärtänyt sen raskautta silloin ja tuntuu, etten tajunnut sitä täysin ennen kuin nyt kuluneen viikon sisällä. Mulla on kuitenkin aina ollut tarve ymmärtää kaikkea. Kysyn aina kaikkeen "miksi" ja etenkin historiassa (ja matematiikassa..) tuo kysymys on sellainen, joka palautuu mieleeni koko ajan. Holokausti oli etenkin tuolloin 14-vuotiaana mun päähäni niin järjetön ajatus, että tunnuin koko ajan pohtivan, että miksi.

Sen lisäksi, että me mennään Auschwitziin niin matkataan tiistai-iltana Krakovaan, jossa vietetään keskiviikko ja torstai. Torstaina sitten tosi myöhään lennetään takaisin Suomeen. Krakovassa tutustutaan holokaustiin ja juutalaisten oloihin siellä, siitä kaupunkilaisesta näkökulmasta. Vieraillaan muun muassa Oskar Schindlerin tehtaassa ja Nowa Hutan lähiössä.

Olen tosiaan lukenut muutamia kirjoja tässä tätä varten. Äidiksi keskitysleirillä, Seitsemäs Kaivo.. Katsonut Netflixistä ihan mielettömän hyvää Auschwitzista ja natsihallinnosta kertovaa dokumenttia sekä tutustunut erilaisiin tätä aihetta koskeviin elokuviin. Tuntuu, että keväästä ja siitä, kun hain tälle reissulle.. että siitä olisi ikuisuus ja nyt tänään ollaan lähdössä. Juttelin eilen samalle reissulle lähtevän kaverini kanssa ja kummallakin oli vähän jo pala kurkussa ja pakokauhu alkoi nousta. Oon tosi onnellinen, että mulla on joku hyvä kaveri mukana, koska tiedän, että tästä reissusta tulee raskas kokemus.

Mutta en oo pitkään aikaan odottanut mitään näin paljoa. Tästä tulee myös mieletön, uskomaton kokemus.

PS. Pakko katsomistani elokuvista mainita Schindlerin lista. Siis voi uskomatonta. En pitkään aikaan ole itkenyt niin hiljaa ja paikoillani. Tai tuntenut niin suunnatonta kiitollisuutta ja sellaista ihmeellistä hyvyyttä ketään kohtaan. Sen lisäksi, että tuo leffa on suunnaton klassikko ja aikansa uskomaton menestys.. Mulle Schindler ei ollut tuttu lainkaan (en tiedä miten!) ja halusin siis myös oppia tuntemaan tarinan, että tiedän Schindlerin tehtaan merkityksen, kun siellä kierretään. Wow. Se löytyy nyt Netflixistä, joten ei tekosyitä vaan katsokaa se!

4 kommenttia:

  1. Huikeeta reissua! Holokaustin aikaiset tapahtumat on samaan aikaan ihan hirveitä, ja silti kiinnostavia. Miten on mahdollista, että ihmiset on aiheuttaneet ja joutuneet kokemaan sellaisia kauheuksia vielä jokin aika sitten... Haluaisin kans ite käydä Auschwitzissa, vaikka luulen että se tulee olemaan aika järkyttävä ja mieleenpainuva kokemus.

    ♥: Linda/Revontulipalo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkan jälkeen onkin hyvä vastailla näihin kommentteihin... Kiitos ja samat kysymykset pyörii munkin mielessä ja pyöri myös ennen matkaa. Voin näin enempää analysoimatta sanoa, että kyllä. Oli kyllä mieleenpainuva kokemus, josta lisää ensi viikolla. :)

      Poista
  2. Voi kumpa mullakin olis ollut tuollainen hissanope lukiossa! Koska aihe on minullekin tosi tärkeä ja "rakas" (niin väärältä kuin se aina kuulostaakin). Kävin Krakovassa ja nimenomaan Auschwitzissa viimevuoden tammikuussa ja kokemus oli unohtumaton ja ennen kaikkea pysäyttävä. Vaikka aihe on mulle tosi tuttu niin silti se paikka järkytti mua ihan uudella tavalla.. Koko kierroksen ajan tunnelma oli (tietysti) vakava ja olin itkun partaalla useaan kertaan. Holokausti on niin iso ja kamala asia ettei sitä oikein tahdo edes kokonaisuutena käsittää. Tälläkin hetkellä luen yhtä aiheeseen liittyvää tietokirjaa ja haaveilen uudesta vierailusta keskitysleirille, tällä kertaa kesällä.

    Schindlerin lista on tosiaan uskomaton elokuva, mun mielestä yks hienoimmista mitä koskaan on tehty. Kirjasuosituksena voisin vinkata lukemaan Hans-Joachim Langin Parakki 10, jos et oo sitä vielä lukenut. Toivottavasti sulla on onnistunit reissu ja vierailu Auschwitzissa! Hienoa et koulussa saadaan tällasia opintomatkoja järjestettyä. Olis tosi mielenkiintosta kuulla sun ajatuksia reissuusta sitten myöhemmin täällä blogin puolella :-)

    Ps, jos sua vaan kiinnostaa niin tein mun vierailusa Auschwitzissa kaksikin valokuvapainotteista postausta, tässä linkki jälkimmäiseen josta löytyy linkki myös ensimmäiseen:mypartofworld.blogspot.fi/2016/01/auschwitz-birkenau.html?m=1


    (tää oli ehkä pisin blogikommentti ikinä mutta worth it :-D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihan älyttömän upeasta ja pitkästä kommentista! Näitä on niin ilo lukea. :)

      Luin sun kommentin jo ennen matkaa, mutta vastailen vasta nyt. Puola on koettu ja tunnelmat on kyllä tosi sekavat. En usko, että tää yksi reissu riitti koko homman käsittelyyn vaikka en kyllä olisi valmis heti näkemään kaikkea uudestaan.

      Se on kyllä ihan mieletön. Niin täynnä symboleja ja tulkittavaa, ja siis vaan se miten se on elokuvallisesti toteutettu... Vau. Sanattomaksi se vetää! Hei, olenkin kuullut tosta Parakki 10:stä. Taisin sen joskus varatakkin tai jopa lainata, mutta lainausaika meni täyteen. Laitanpa siis uudestaan varaukseen kirjastosta!

      Kiitti vielä kommentista! Postailen kokemuksia leireiltä paremmin ens viikolla.

      Poista