10/09/2015

life in helsinki

Lukiessani rakkaan Emmyni blogia (Emmy on ollut kohta jo pari kuukautta Australiassa elämänsä seikkailulla) ja lukiessani miten sillä ja toisella-Emun-kaveri Vilmalla menee, tajusin etten oo pitkään aikaan istunut alas ja miettinyt miten mulla oikeastaan menee. Mitä mulle kuuluu? Mikä tällä hetkellä tympii? Mikä on ihan parasta? Ei sitä ajattele täällä useinkaan, koska elämä on niin tavallista ja tekee vain niin tavallisia asioita koko ajan. Nyt päätin hetkeksi pysähtyä (kiitos syysloman alku ja chilli perjantai) ja jakaa vähän ajatuksia, koska sitä varten mä alunperin bloggaamisenkin aloitin.

Mä olen ehtinyt tässä muutamien viikkojen aikana no.. ihan kaikkea. Koeviikko oli ja meni. Syysloman jälkeen saan sitten tietää, että miten ne meni. Mulla oli muutama ansaittu vapaapäivä, uusi jakso alkoi ja viikonloppuna ehdin sukulaisia nähdä mummin synttäreillä/tupareissa ja leipoa elämäni ensimmäiset oikeat cinnamon rollsit Isabellan kanssa. Hirveästi on hymyilyttänyt ja jaksanut kaikki ympärillä olevat ihmiset jaksaneet naurattaa. Samalla tuntuu tosi hassulta ajatella kuinka paljon mun elämäni on muuttunut. Tuntuu, että kaipaan mun golden trioa (eli Julua, Emmyä ja Eveä) enemmän kuin ketään. Ei olla pitkään aikaan oltu nelistään. Emmy on maailman toisella puolella, Julua pitelee abikiireet ja Evellä ja mulla vaan niin paljon kaikkea meneillään. Tässä näin tätä kirjoittaessa oikeasti nousee kyyneleet silmiin ikävästä. Viime keväänä ehdin noita kolmea nähdä useammin. Nyt sydäntä raastaa, kun aikaa ei ole kaikelle yhtä paljon kuin ennen oli.

Uuden jakson ja tämän viikon alkusta asti, olen ollut ihan järkky kiireinen. Koulupäivät on pitkiä ja pitäisi koko ajan jaksaa keskittyä täysillä. Läksyjä ja pitkiä kappaleita on yllätyksellisesti koko ajan. Osa aineista vaikeaita (köhköh oliskos vaikka kemia?). Muutamat aineet ei yhtään inspiroi tai innosta vaikka noita asioita mä rakastan ihan hirmuisesti. Iltaisin läksyt ei todellakaan jaksa innostaa. Tunneilla kirjoitan mielummin kirjeitä Lonnielle Hollantiin. Mä olen aivan poikki ja uupunut. About vähän yli kuukausi sitten oli sama juttu, kun lukio alkoi. Tajusin vähän aikaa sitten, että ei kolmeakaan päivää niin olen ollut lukiossa kaksi kuukautta. Hemmetti aika menee ihan tajuttoman nopeasti!


Tällä hetkellä pelkään kipeäksi tulemista. Olin tossa tiistaina extemporeesti "Nyrkkeilijä" -elokuvan kuvauksissa avustajana ja tuo päivä sattui olemaan se kylmin päivä vähään aikaan. Lämpötilat tippu miinuksille ja mulla oli liian vähän vaatetta. Lähdin kouluun aamulla seiskalta, kuvauksiin menin viideksi ja palelin siellä 60-luvun vaatteissa (yllä olevat kuvat näistä kuvauksista) about kuusi tuntia. Kotona olin vähän ennen kahtatoista rätti väsyneenä. Noissa kuvauksissa oli ihan hauskaa (vaikka yhä paleltaa) ja se oli mulle ensimmäinen tv-avustajan kokemus. Sain ihan palkkaakin, joten en ihan turhaan ollut jäätynyt hengiltä. Muutama tuttu meidän luokkaryhmästä oli siellä myös ja paleltiin sitten yhdessä. Juttelin ympärillä oleville ihmisille, muutamalle vanhemmalle naiselle ja meidän kävelijäporukkaa johtavan miehen kanssa ja oli hauska nähdä, että mä olin ihan ensikertaa tv-avustajana ja ne tyypit olivat tehneet paljon noita hommia. Jopa aikasemmin keskenään!

Koska olin niin kauan kylmissäni eikä päällä ollut toppavaatteita ja nukuin seuraavan yön huonosti (ja edelleen kylmissäni vaikka päällä oli paljon ja käperryin kolmen peiton alle), nyt on koko ajan viluinen olo. Syön vitamiineja parhaani mukaan, puen lämpimästi mihin ikinä meenkään ja juon paljon teetä. Toivon vain, etten tulisi kipeäksi. Parasta tässä on se, että oon aivan kuolettavan väsynyt ja oikeasti niin uuvuksissa, että tuntuu pahalta.. ja olo vieläpä kipeä ja viluinen. Mikä ihana yhdistelmä! Voitte vain kuvitella miltä ihmisburritolta näytän, kun itken koulukirjojen päällä taistellen vastaan vahvaa halua vain uppoutua YouTube -videoiden maailmaan. Netflix ja Frenditkin (jep, aloin katsomaan ekaa kautta viime viikolla!) mua niin hirveästi kutsuvat.

Huonojenkin päivien ja kuoleman väsymyksen keskellä hymyilen yhä ja yritän nähdä ne valoisat puolet päivissä ja asioissa. Aurinko nousee joka aamu, yh:n ope kertoo joka tunnilla hauskoja juttuja, Lonnielta tulee joka päivä ihania snappeja ja rakas yrmy koirani oikeasti janoaa rakkautta. (Ei ne mun huolia/kiireitä/väsymystä poista, mutta helpompi kestää!)


Onneksi tällä onnekkaalla lukiolaisella alkaa sentään syysloma. Ja se kestää viikon! Eksyttiin tänään Even kanssa vahingossa samaan aikaan Stockalle tutkimaan Hulluja Päiviä. Mä yritän näille kylmille ilmoille metsästää talvitakkia ja löysin yhden aivan ihanan, mutta ei olla ihan varmoja äitin kanssa onko tuo väliaikojentakki.. Vähän ohuelta vaikutti. :-( Syötiin Even kanssa ihana lounas (oli muuten aika halpaakin! En oo koskaan syönyt noin hyvää kana-caesar salaattia 3 eurolla!) ja juteltiin vähän kaikenlaista. Kävin katsomassa abien teatteridiplomeja joustolla ja äikän jälkeen kotona odotti pikkuveljen tekemää tonnikalapastaa. Voin todeta, ettei tuo poika ehkä ihan toivon ole!

Aah, voi syysloma! Voitteko uskoa kuinka luksusta vapaa-aika tuntuu? Aaaahh, tarvitsen viikon lomaa enemmän kuin aluksi uskoinkaan. On ihana tehdä lyhyen loman suunnitelmia ja mulla on jo tosi paljon kivaa tekemistä edessä. Yritän muistaa, etten ahda viikkoa ihan täyteen vaan jätän tilaa täydelliselle chillaamisellekkin.. Näillä näkymin olen kuitenkin menossa Iidalle Viialaan pariksi päiväksi, muutamat treenitkin on edessä, käyn leffassa, aijon vakoilla ihmisiä muutamassa paikassa (... uskokaa tai älkää, tämä on läksy!), yökyläillä, tuhlata rahoja Pumpkin Spice Latteen (koska tämä #fallobsessed ei ole koskaan sitä maistanut) ja tehdä hyvää ruokaa ihanien ihmisten kanssa. Haluan toki myös uppoutua itsekseni sinne sohvalle katsomaan Frendejä ja rentoutua Youtuben ääreen. Rakkaiden ihmisten näkeminen on kuitenkin se tärkein ja sitä mä aijon tehdä ihan olan takaa vaikka koulujututkin mua kutsuu.

Olen mä siis väsymyksen ja itkettävän uupumuksen keskellä onnellinenkin. :-)


Jos sitä saisi vaikka takaisin niitä hukkaan ja pois valuneita energioita. Olisi niin ihanaa, jos olisi taas ladatut akut syysloman jälkeen ja se maanantain viimeinenkään tunti, joka on mulle haastavaa kemiaa, ei tuntuisi niin kamalalta. Olisi niin ihanaa, jos jaksaisin koulupäivien ja balettitreenien jälkeen tehdä reippaasti läksyt ja vielä Blogilates -treenitkin menisi kuin vettä vain. Tällä hetkellä mielummin teen vain Blogilatesit, koska ne on sellaista ajatusten nollausta mulle. Opettajat ja myöhemmin mun koenumerot tykkäisi ihan tosi paljon, jos ne läksyt olisi tehty. Killin (kallio termi eli siis killi = kirjallinen ilmaisu) opettajakin antoi kahden kirjoitustehtävän lisäksi läksyksi lukea kirjoja, käydä leffassa ja museoissa/taidenäyttelyissä.. Ei huono, vai mitä? Tavoiteet syyslomalle siis: lataa akkuja, nauti hetkistä, lue, käy leffoissa ja tapaa niitä rakkaita ihmisiä. Ne on ne asiat mistä mä saan energiaa. ❤

Tehkää tekin ihania asioita oli sitten loma tai ei!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti