7/11/2015

Amsterdam

eka eka eka
Kolme viikkoa sitten kuljin kauppakassit käsissäni täysin tuntemattomia katuja, istuin kaupungin kanaaleja pitkin lipuvassa lauttalaivasysteemissä, nauroin neljän ihan huipun tyypin kanssa ja näin ihmisiä ja kulttuuria, jota en ole koskaan nähnyt. Amsterdam vei mun sydämen aivan kokonaan. Se  vei itseasasiassa myös sanat suusta enkä tiedä ollenkaan mitä tästä reissusta olisi tarkoitus sanoa tai kertoa. En oikeastaan vieläkään tiedä mitä kaikkea olen kertonut niille, jotka eivät meidän reissussa olleet mukana. Olen unohtanut varmaan miljoona tärkeää asiaa. Osa niistä ei koskaan edes aukeaisi muille ihmisille, koska meidän Amsterdamin matkasoppaan on sekoitettu aivan liikaa insidevitsejä.. Insidevitsejä tai ei: on aika kertoa teille mitä Amsterdam näiden RayBanin lasien (ja lisäksi vielä kameran objektiivin) lävitse on ja miltä se näyttää.

toka toka toka toka
Kun sain marraskuussa 2014 tietää, että kesäkuussa lähden Amsterdamiin niin olin haljeta onnesta (kuten moni muukin varmaan olisi) ja koko homma kuullosti ihan absurdilta. En ehtinyt sitä tännekkään hehkuttaa sen enempää sillä kuukaudet kuluivat ja kun pakkailin laukkua vähän yli kolme viikkoa sitten tajusin, kuinka vimputin nopeesti aika on rientänyt. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Yksi maa enemmän vierailtuna ja yksi mieletön reissu takana päin. :-) Ja miksikö mä alunperin lähdinkään Amsterdamiin? No.. Kuten moni muu teini(tyttö) John Greenin huippusuositun The Fault In Our Stars kirjan jälkeen innostui Amsterdamista niin myös minä. Amsterdam on siis ollut unelmissa (ainakin) huhtikuusta 2014 asti. Kun sitten kuulin lokakuun lopussa, että - rakas roolimallini ja lemppariartistini - Taylor Swift oli leimannut Amsterdamin yhdeksi 1989 kiertueensa keikkapaikoista niin itkin jo äidin hihassa, että on pakko päästä. No.. Kamut sitten ostivat keikkaliput ja hetkeä myöhemmin myös lentoliput ja hotellin ja paketti oli valmis.

kolmas kolmas kolmas kolmas
Me (eli siis [kuvassa vasemmalta oikealle] Sanna, Emmy, minä, Julu ja Eve) vietettiin Amsterdamissa neljä päivää. Noustiin koneeseen perjantaina 19. kesäkuuta ja kotiin saavuttiin maanantai iltana 22. kesäkuuta. Päiviä oli vain muutama, mutta (näin aluksi) se oli tarpeeksi. Huomattiin toki, että Amsterdamiin on pakko palata sillä meille nuo neljä päivää olivat alkulämmittelyä. Kyllä me niihin mahdutettiin shoppailua, hyvää ruokaa, turisteilua/kuvailua/ihmettelyä, Taylor Swiftin keikka, seikkailua/eksymistä, päivän kirkasta Amsterdamia ja yön hämärtämää Amsterdamia. Kaikkialle ei ehditty eikä kaikkea ehditty nähdä, mutta ainakin on syy vierailla Hollannissa joku toinen kerta uudestaan!

neljäs neljäs neljäs
Ensimmäinen päivä oli yhtä hullunmyllyä ja uusia juttuja ja uutta kieltä ja uusia katuja ja kaikkea uutta niin, että meni pää ihan pyörälle. Amsterdamin Schipholin lentokentälle laskeuduttiin jo Hollanin aikaa (eli tunti Suomesta jäljessä) puoli kymmeneltä aamulla ja suunnattiin aamupalalle lentokentän Starbucksiin. Julu oli meistä ainoa, joka oli ennen tätä reissua käynyt aikaisemmin Amsterdamissa, joten se vähän tiesi jo hinnoista (niin: Hollannissakin on euro ja ihan hitusen verran halvempaa) ja minimaalisesti kielestäkin. Kaikki oli tähän asti mennyt jo niin hyvin, että totta kai oli pakko tulla mutka matkaan ja junalippujen ostaminen Schipholilta Sloterdijk:iin - jossa meidän hotelli oli - oli hirveä ongelma. Onneksi kysyttiin kioskimyyjältä apua ja päästiin junaan lippujen kanssa ja ennen hotellille menoa eksyttiin toiseen kertaan ja lopulta löydettiin sitten Meininger -hotelliin, jossa lepäiltiin pitkien seikkailupäivien päätteeksi.

Meidän eka päivä Amsterdamissa ei päättynyt siihen. Tossa hotellissa oli semmoinen juttu, että päästiin huoneeseen vasta kolmelta ja kun saavuttiin hotellille näytti kello jotakin puoli yhtä? Arvatkaa mihin päädyttiin? Viereisen Sloterdijk:in juna-aseman Starbucksiin.. Toista kertaa samana päivänä. Voihan vimpulat. Syötiin myös viereisessä pikapastapaikassa (Julia's:issa!) ja kierrettiin vähän Scifi-Vantaalta näyttävässä ympäristössä.. ennen kun alkoi sataa. Amsterdamissa oli tosi hämmentävät ilmat. Yhtäkkiä keskellä kaunista päivää saattoi alkaa satamaan tosi kummallisesti. Suomessa sentään näkee voisko olla sellainen sadepäivä, mutta Amsterdamissa ei tosiaan voinut kertoa heti aamusta voisko joskus myöhemmin sataa.

kuudes kuudes kuudes kuudes
Lauantai oli meidän virallinen turisteilupäivä! Tehtiin kunnon shoppailukiertue ja käytiin läpi niin vaate- kuin kirja- ja kenkäkauppojakin, juostiin ilmasten wifien perässä, toivottiin että rahat riittää seuraaviinkin päiviin, otettiin kuvia, syötiin ihanat salaatit yhdessä heatlyh-fast-food- paikassa, käytiin varmaan kolmessa eri Albert Heijn -ruokakaupassa, pommitettiin Instagramit täyteen kuvia, mietittiin jopa vähän aikatauluja, kierreltiin ja meilkein tuli kiukku.. Illalla ostettiin liput kanaaliajelulle ja ihasteltiin sitten veneestä käsin hämärtyvää Amsterdamia. Nähtiin ihan älyttömästi polttariporukoita ja törmättiin joihinkin porukoihin parikin kertaa! Kun tuli jo pimeempää niin haluttiin vielä välttämättä uteliaisuuden takia nähdä vähän - sen kuuluisan - Red Lights -kadun menoa ja ei tarvinnut edes niille "hämärille" pikkukujille mennä, jos halusi ihmistungokseen. Mua itseäni se ihmispaljous ahdisti tosi paljon ja pelkäsin, että mut ryöstetään, mutta me ei vietetty tällä Red Lights -alueella kymmentäminuuttia kauempaa. Väsy tuli ja hotelli kutsui. :-)

seiska seiska seiska
Meidän hotelli oli ihan tosi kiva ja aika moderni. Nukuttiin kaikki viisi semmosessa kuuden hengen huoneessa, jossa riitti ihmettelemistä koko neljäksi päiväksi. Ensinnäkin: meillä ei ollut minkäänäköstä keittiösysteemiä (eli iltapalaksi ostettiin hotellille aina jotain hedelmiä, Alprosoya -"pillimehuja", leipää, nutellaa..) eikä meillä ollut safetylockeria. Öö.. mitä? Sitten tulee ehkä jännimmät jutut. Meillä oli vessa ja suihku eri pikkuhuoneissa ja niiden kahden minihuoneen välissä oli lavuaari erikseen.. Mitä?! Ei ehkä kuullosta niin oudolta, mutta se oli tosi jännää ja naurettiin tätä ihan mielettömästi, kun ekaa kertaa tohon huoneeseen saavuttiin.

kasi kasi kasi
Okei, se siitä hotellihuoneesta. Amsterdamissa oli muutakin ihasteltavaa.. Ne talot. Siis tässä on vain yksi miljoonasosa niistä kuvista, joita otin Amsterdamin taloista. En saanut missään vaiheessa tarpeekseni niistä taloista ja kaikesta siitä arkkitehtuurista, jota tuo kaupunki on täynnä. Myös kaikki ne kanaalit, sillat ja (ihan oikeasti) miljoonat pyörät saivat mun suun loksahtamaan auki joka kerta. Kielestä en tajunnut sanaakaan ja opin ihan hirmuisesti tykkäämään siitä noiden päivien aikana. En edes muista montako kertaa vakuutin mun matkaseurueelle, että "tänne mä joskus muutan!", koska niin ihastuksissani olin koko paikasta. Olen ihan tosissani. Voisin puhua tästä vaikka kuinka monta tuntia ja katsoa tuhansia kuvia enkä silti kyllästyisi. Olisipa Suomessa talot tuollaisia!

ysi ysi ysi ysi
Minä ja Julu tavattiin ensimmäistä kertaa vuonna 2011. Se oli kesäkuun 21. päivä ja siitä on nyt jo yli neljä vuotta. Tänä vuonna 21. kesäkuuta.. Me oltiin sitten Amsterdamissa. Taylor Swiftin keikalla. Ei tarvitse edes kysyä kuolinko.. Kyllä vain. Kuolin. Jo vain sille ajatukselle, että näkisin Taylorin livenä, mutta se että toista kertaa ja toista kertaa mun parhaan ystäväni kanssa meidän VUOSIPÄIVÄNÄ. Tuona samaisena päivänä mä myös ensikertaa tapasin mun parhaan netti ystäväni Lonneken, johon tutustuin Tumblr:issa. Odotettiin tätä päivää ihan ykkösellä yli puolivuotta ja kun nähtiin ennen Taylorin keikkaa sen areenan ulkopuolella.. Halattiin toisiamme ja vaan naurettiin ja kaikki tuntui ihan sekavalta. (Alla kuva ensin musta ja Lonista ja sitten meijän Amsterdam -porukasta ja parista ihanasta Swiftiestä ja Lonista ennen keikkaa!)

kymppi kymppi
Taylor Swift ja the 1989 World Tour.. Mietinpähän tässä vain, että miten kasata sanoja kasaan. Miten puhutaan? Miten voi hengittää tommosen kokemuksen jälkeen normaalisti? Ton keikan aikana hengittäminen tuntui ihan absurdilta. En voi edes sanoa mitään tai edes yrittää kuvailla tota keikan menoa tai mitään siellä tapahtunutta, koska sitä voi kuvailla vaan oudoilla äänillä (joita harvinaisen monen fanitytön suusta tulee päivittäin), jotka kuullostaa joko joltain epävireiseltä linnulta tai kituvalta kissalta ja useammin molemmilta. Voin vaan sanoa, että wow. Oltiin permannolla (Sanna ylempänä katsomossa) ja Taylor oli parhaillaan ehkä 3-10 metrin päässä? Jep. MIELETÖNTÄ! Kaikki oli mieletöntä! Meno oli ihan huikeeta! Ihmiset oli aivan mukana! Taylor oli niin ihana (eikä se tullut yllätyksenä) ja kahdesta Taylorin keikasta - joissa olen ollut - tämä tuntui enemmän omalta (vaikka Red Tour tappoi mut ihan täysin ja se oli ihan huikeeta myös!) ja tunsin olevani just siinä hetkessä silloin. Emotionaalisesti toi oli hirveä kokemus ja tuli tunnettua kaikkea mahollista ilosta suruun ja nostalgiaan ja vihaan ja epätoivoon ja ylelliseen onneen ja.. Mun ääni ei ole vieläkään palannut entiselleen. :-) Sen arvosta! ♥

yytoo yytoo yytoo yytoo
Maanantaina oli ihan hullu olo. Pakattiin lyhyiden yöunien jälkeen nopeasti tavaroita, käytiin vuoron perää meidän tulvivassa suihkussa ja lähdettiin kaupungille vielä viimeisiksi tunneiksi. Syötiin toista kertaa Bagels & Beans -nimisessä ihanassa kahvilassa (?) ja tosi symppis tarjoilijatyttö muisti meidät ja kysyi Taylorin keikasta. Mä tulen aina hirveän iloiseksi tämmösistä pienistä jutuista! Raahailtiin matkalaukkuja sinne tänne ja creepyt taksikuskit kyselivät tarvitaanko kyytiä. Meinasi tulla jo kaikille kiukku, kun American Apparell:iä ei löytynyt ja Eve tarvitsi sieltä shortsit itselleen ja meillä alkoi olla kiire kentälle. Hyvän porukan kanssa ei kuitenkaan suuremmatkaan esteet ole liian suuria. Onnistuttiin monessa asiassa (muun muassa sen American Apparel:in löytämisessä!) ja hyvästeltiin Amsterdam, kun noustiin koneeseen (varmaan viidensien tämän reissun) Starbucks:in Caramel Frapuchinojen kanssa.

kaatoo kaatoo kaatoo kaatoo
Amsterdam on ihana kaupunki. Niin ihana. Siinä on tosi omat kiemuransa ja se on hämmentävällä tavalla aika twisted, mutta jokaisella paikalla on huonot puolensa. Amsterdamin tippukiviä on esimerkiksi. se kannabiksen haju, joka on muuten ihan järkyttävä. (Tupakan savu on taivasta sen huumeen savuun verrattuna!) Suosittelen kuitenkin matkustamaan Hollantiin ja tutustumaan kaikkeen tohon jännään jota sieltä löytyy. Kieli on niin kummallista, kaupunki ihan järkyttävän kaunis ja on-the-go -ruokakaupoista löytyy susheja kämmenenkokoisissa rasioissa! Lennot eivät ole pahan hintaisia ja Amsterdamissa helppoa liikkua ympäriinsäkkin, jos ei julkisilla niin pyörällä sitten! Niitä tuolla riittää ihan mielettömästi. Hotellejakin löytyy moneen makuun. Jos vähäänkään kutkuttaisi astua Hollannin maalle niin lähde ihmeessä! Itse en Anne Frankin taloa ehtinyt nähdä sisältäpäin (jonot on hirveän pitkät ja meillä oli niin vähän aika..) ja Van Gogh -museokin jää seuraavaan kertaan, mutta jos sieltä ruudun toiselta puolen joku olisi lähdössä niin varmasti ovat ihan huippuja paikkoja. :-)

Oma sydämeni jäi Amsterdamiin vaikka minä tänne Suomeen Finskillä palasinkin. Joskus lennän takaisin ja katsotaan jäänkö sitten sinne vai onko seuraavakin reissu vain vierailu.. ja tämä oli ehkä elämäni pisin blogipostaus. ♥ kootoo kootoo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti