6/03/2015

So proud of what we've done, what we've achieved

soproud2 Viimeiset kokeet, stressi, veren maku suussa ja huonosti nukutut yöt.. Joskus yön pimeinä tunteina mietin onko tämä kaikki sen arvoista, mutta kun sain päättötodistuksen lauantaina käteen ja kotiin päin mennessäni autossa laskin keskiarvoa.. Kyllä se 9,5 keskiarvo sai ylpeet taputukset soimaan mun päässä. Kyllä, se sadan euron stipendikin kertoi, että oli sen arvoista. En sitten tiedä oliko oikeasti niin tärkeää tai järkevää itkeä ja lukea vielä vähän yhteiskuntaopin kokeeseen kahdelta yöllä, mutta ainakin sain siitä kympin. Nyt se on ohi ja viime lauantaina sain hymy korvissa pukeutua kauniisti ja onnitella, hyvästellä ja nauraa (ja vähän itkeäkkin) koko mun yhdeksän vuotisen koulu-urani kunniaksi. Sain parhaan koulukamun, Eetun, kanssa pitää ysien puheen ja kuulla ihania asioita ihmisiltä, joidenka seurassa kolme vuotta Aleksis Kiven Peruskoulussa vietin. Nyt meidän tiet lähtee miljooniin eri suuntiin.

Kahdeksan päivän päästä selviää missä mun opiskelu-urani jatkuu syksyllä. Eräällä mun rakkaimmista ja parhaimmista ystävistä, se loppui jo. Muutama viikko sitten kolahti postiluukusta kutsu parhaan ystäväni ylppäreihin ja olin ihan oikeasti räjähtää onnesta. Eilen lähetin kyyneleet silmissä bussissa Emulle viestin, jossa yritin yhä purkaa fiiliksiä sen juhlista ja siitä kuinka ylpeä olen siitä mitä se on saavuttanut. Oli jotenkin tosi juhlallista istua yhdessä muiden kavereiden kanssa juhlapöydässä, kun Emulla oli valkolakki päässä ja tiedettiin, että mä siirryn lukioon syksyllä hamuamaan samanlaista lakkia. En tiedä kumpi oli parempaa, edellä mainittu juttu vai ne voileipäkakut, täytekakku ja macaron -leivokset noissa ylppäreissä.. Vähän tuntui omassa mielessä siltä, että juhlitiin myös mun "valmistumista" siinä samalla vaikka olihan Emmy kuitenkin meidän ylioppilasprinsessä pinkissä mekossaan kaikkien sukulaistensa ympäröimänä.

Mä olen niin tajuttoman ylpeä itsestäni. Niin tajuttoman ylpeä Emmystä. Paljon on saavutettu ja edessä on niin paljon saavutettavaa. Tämä postaus on meille omistettu. Ei mulle eikä Emulle vaan meille. Meille meille meille. #BFF
soproud2
Anteeksi alemman kuvan laatu. Kännykkä kuvat eivät aina toimi täällä haluamassani koossa..

8 kommenttia:

  1. Olen tekemässä pientä selvitystä ihmisten tämänhetkisistä ajatuksista blogeja kohtaan ja olisin erittäin kiitollinen, jos voisit vastata kyselyyni. Kysely ei ole pitkä. Teen vastauksista postauksen blogiini kesäkuun lopulla. Kiitos!

    https://fi.surveymonkey.com/s/GWZG9XM

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vastaan oikein mielelläni. :-)

      Poista
  2. Ää en kestä!! Niin ihana postaus:,) Ihan hirveesti onnea sulle nuin huikeen hyvästä keskiarvosta ja muutenki peruskoulun loppumisesta. Kirjotat niin kauniisti sun ystävästä ja muutenki oot niin hirmu taitava kirjottamaan. Ootte molemmat tosi kauniita<3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, niin ihana kuulla! Kiitos paljon kaikista kehuista ja onnitteluista. Tällaiset kommentit piristää ihan mitä tahansa päivää. Kiitos ihan hirmuisesti. :-) ♥

      Poista
  3. voi ihana <333 oon nii proud susta ja meistä ja aahh niiii siistiii et saman vuon päästii molemmat tavallamme valmistuu ja ahh nii kivaa olet rakas long live all the magic we made ja sillee <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Senkin ihanuus! No niimpä toi on niin loistavaa! Mulla vähän isommat valmistumiset vielä edessä, mutta oli tämäkin jonkinnäköinen saavutus. ;-)

      Poista
  4. Ihana postaus ja upea tuo ensimmäinen kuva! :)

    Lea - Kuviakin kiinnostaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva, että tykkäsit! Kiitos paljon. :-) (Äiti tykkäsi hirveästi tuosta mustavalkoisesta muokkauksesta..)

      Poista