Ruudun takaa kirjoittelee nykyään 16-vuotias tyttönen! Jee, happy birthday me! :-) Huikeen synttäripäivän jälkeen on niin mieletöntä rauhottua kotiin blogin ja teekupin ääreen. Tänä vuonna olin jotenkin ihan eritavalla innoissani tästä päivästä ja syytä olikin. Ruotsin kuuntelukoe meni hyvin, halauksia ja onnitteluja sateli ja hymy ei haihtunut hetkeksikään tältä nassulta. Oon hirveän onnekas, kun niin moni ihminen mua muisti tänään viestillä, snäpillä, insta -kommentilla, facebook -päivityksellä, puhelulla tai/ja kasvokkain. Tässä 16-vuotiaassa on hirveästi onnea ja iloa! Oon nyt sitten kai niin kuin Prinsessa Ruusunen! En kuitenkaan pistellyt sormiani värttinän piikkeihin enkä kyllä löytänyt unelmien prinssiäkään. Onneksi nousin vasta levelille 16 eli tässä on kymmeniä vielä edessä eikä vielä kiirettä yhtään mihinkään. ♥
Ihanaa syntymäpäivää Vilma! <3 Ja oot aivan oikeassa, mihinkään ei oo kiire. :)
VastaaPoistaJa tohon sun edelliseen postaukseen viitaten, ymmärrän hyvin mitä tarkoitat kun sanot koulun alkamisen olleen rankempaa kuin kuvittelit. Vaikka mun lukiovuosista on jo aikaa, muistan hyvin kuinka omalla tapaa uuvuttavaa oli ekan vuoden syksyllä seilata porukoiden ja ihmisten väliä, tutustua tyyppeihin ja samalla hiljaa etsiskellä ja toivoa, että törmäisit ihmisiin, joiden kanssa synkkaisi, jotka olisi niitä "sun ihmisiä". Etenkun kun kyseessä on koulu, josta et ennestään tunne juuri ketään. Vähän samanlaista se on nyt yliopistossakin, varmaan kaikissa uusissa kouluissa. Mä onnistuin kuitenkin sattumalta löytämään Kalliossa ympärilleni ihmisiä, joita kutsun edelleen parhaiksi ystävikseni ja toivon, että näin käy sullekin.
Ymmärrän myös hyvin sun tuntemuksia ekstroverttiydestä ja siitä, että koet saavasi energiaa muista ihmisistä, itse kun olen aika samanlainen. Me ollaan toki kaikki erilaisia, mutta oon kuitenkin näin vuosien saatossa huomannut, että mulle itselleni hyvä keino tasapainottaa tota on ottaa aikaa ihan vain itselleni, tehdä ja olla yksin ilman että tarvitsee tehdä mitään pakollista (koulujuttuja tms). Mä tykkään esimerkiksi ihan vaan istua sohvalla, juoda kahvia ja katsella ulos ikkunasta. Sekin antaa omalla tavallaan energiaa.
Lähetän sulle näin virtuaalisesti tsemppiä syksyyn, kyllä ne arjen rutiinit sieltä pikkuhiljaa tulee, meille molemmille. :)
xx
Voi, Anna! Kiitos paljon niin onnitteluista kuin koko kommentista!
PoistaMulla ihan tosi nousi kyyneleet liikutuksesta ja onnesta silmiin, kun luin tota sun tekstiä. Tuntu pitkästä aikaa siltä, että joku oikeasti ymmärtää mitä tarkoitin ja on hirveän hyvä kuulla, että en ole ainut jolla on tällasia fiiliksiä (tai onhan niitä varmasti paljon muitakin, mutta ainakin yksi tuli jakamaan fiiliksen mun kanssa!). Mäkin olen onneksi tosi upeita tyyppejä ympärilleni löytynyt ja kyllä tämä tästä pikkuhiljaa etenee omille raiteilleen.
Näytän varmana ihan tomppelilta, kun istun tässä koneen ääressä ja hymyilen niin leveästi ja onnellisesti, mutta jollain tapaa tuli tosi rauhallinen ja hyvä olo tosta sun kommentista. Hassua, miten niin pieni asia kuin muutama rauhoittava sana, omasta kokemuksesta opittu viisaus ja hymiö niin voi auttaa ja olo tuntua jo edes vähän paremmalta. :-)
Kiitos ihan hirmusesti, Anna!