Vuosi sitten: mä todennäköisesti elin tähän astisen elämäni parhaan päivän. Oltiin Lontoossa Julun ja sen isosiskon Sohvun ja sen tyttöystävän kanssa. Me lähettiin sinne vain katsomaan Taylor Swiftiä ja todella nähtiin se. Sillon oli vaikea uskoa, että se tapahtuu. Nyt vuosi ton konsertin jälkeen tuntuu oudolta, että siitä on se vuosi. Kun katson noita YouTubeen ladattuja videoita tosta meidän Lontoon keikasta (eli Taylorin kolmannesta Lontoon keikasta vuonna 2014) on niin.. no, oudon-taianomaiselta, että jossakin kaikkien noitten huutojen ja kiljuntojen seassa munkin ääni kiljuu ja huutaa, laulaa sanasta sanaan noita biisejä. Muistan yhä kuinka onnellinen mä tuona iltana olin ja kuinka ihanaa oli olla The O2 Areenalla Julun ja Sohvun kanssa. Mua sattui seuraavana päivänä kurkkuun ja lihakset oli kipeet siitä kaikesta tanssimisesta, mutta se oli sen ja kaiken rahan ja vaivan arvosta. Tähän postaukseen linkitetty kappale on Mean liveversiona meidän tolta keikalta. Tota versiota on ainakin mun vaikea kuunnella ilman onnenkyyneliä. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti