Epävireistä huutolaulua koulun käytävillä, paljon haleja ja Taylorin Fifteen, rumia kuvia Facebook -seinällä ja kaikkea sitä mitä tavalliseen synttäripäivään kuuluu. Mä täytin siis 15-vuotta. Tuntuu hassulta ja pelottavalta aatella, että näin sitä ollaan yhtäkkiä lähempänä kahtakymppiä kuin kymmentä vuotta vaikka muistan yhä kuinka 4-vuotiaana isi opetti mut ajamaan pyörää ilman apupyöriä mökillä ja 5-vuotiaana leikin Winxiä eskarissa. Vuodet menee pelottavan nopeasti. Yritän silti elää hetkessä. Tän päivän soundtrack on Taylorin Fifteen, joka yhtäkkiä tän päivän jälkeen alkoi merkitsemään mulle entistä enemmän. En tiedä mistä se johtuu, ehkä iästä tai ehkä fiiliksestä, ehkä kaikesta. Koko tää päivä on ollut niin kiva ja ihana, että itkettää vaan onnesta. Ihania sanoja (ja tosi köhköh ihania kuvia) ja ihmisiä, jotka niitä sanoja on sanonut, isoja haleja ja naurua, kuplivaa onnea. Hassua kun kysytään miltä tuntuu olla viistoista vaikka ei tunnu vielä miltään. Yhä mä olen se sama Vilma, joka kohta käpertyy neljän ison pehmolelun kanssa sänkyyn, syö kaurapuuroa aamulla ja myöhästelee kaikkialta. Vuoden vanhempi, ysiluokalla, viistoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti